Audiovision – The Calling

Audiovisionin musisoinnnista tulee mieleen UDO, Tunnelvision ja Journey. Biisien “helppous” ja junnaavat melodiat tuovat mieleen Udon, vokalisoinnissa on jotain samaa kuin Tunnelvisionissa ja joissain biiseissä on samaa AOR-henkisyyttä kuin Journeylla on. Ei paha paketti.

Parhaimmat viisut ovat ehdottomasti albumin alussa. Etenkin albumin toinen biisi, The King is Alive, jää junnaamaan nuppiin ties kuinka pitkäksi aikaa. Hyvän biisin merkkihän on se, että se jää päähän soimaaan.

Valitettavasti loppuminuuteille mentäessä The Calling jotenkin lässähtää. Tiedä sitten, onko syynä se, että loppupään viisut ovat aika samankaltaisia keskenään. Tai sitten se johtuu siitä, että taustavokaalit vedetään korkealta ja ei niin kovaa, josta tulee mieleen ne ihanat söpöt pienet siniset ystävämme eli Smurffit.

Päätelmäni on se, että Audiovision tekee helposti mupellettavaa musiikkia, joka sopii melkein joka korvalle.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-29
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.