Ad Hominem – Climax Of Hatred

Ei suuri yllätys ollut, että tämä julkaisu piti sisällään hieman kansallissosialismille tuoksuvaa nihilististä black metallia. Levy on kylmä kuin kansanmurha eikä helpotusta anneta muuta kuin teloituspartion muodossa. Nopeata, mustaa ja kylmää. Eli hieman kuin aamukahvi parhaimmillaan.

Mitäs tämä levy sitten konkreettisesti ottaen pitää sisällään? Kymmenen kappaletta sitä itseä, sodanjulistusta inhimillisyyttä vastaan. Kaiken sen ylistystä joka yleensä moraalisesti ja eettisesti mielletään pahaksi. Sotaa ja tuhoa. Sahaavia kitaroita ja nopeita rumpukomppeja korahtelevin kähinävokaalein maustettuna. Levyn melko kliininen äänimaailma sopii julkaisun tyyliteltyyn yleisilmeeseen.

Levy rullataan läpi kohtalaista vauhtia, eikä mitään erityisen pitkiä ralleja kuulla. Mahtipontiset, eeppiset tuotokset eivät todellakaan tälle levylle sopisikaan, näin eteneminen on mukavan sujuvaa eikä itse asia ala missään vaiheessa tympimään. Kaikesta perinteikkyydestään huolimatta tuntuisi siltä, että tämä levy tulee vielä usein pyörähtämään levysoittimessa, kun pitkän syksyn aikana oluthammasta alkaa kolottamaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-07-26
Arvostelija : Juha Wuorinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.