Lumsk – Troll

Pohjoiseurooppalaisesta kansanmusiikista vaikutteita suodattava metallimusiikki on noussut viime vuosina trendikkääksi genreksi, ja vaihtelevantasoisella materiaalilla markkinoille yrittäviä ryhmittymiä on tullut vastaan milloin miltäkin puolelta maailmaa. Hittihakuisia melodioita ja lähinnä nimellisessä roolissa olevia perinnesoittimia yhdistelemällä luotu musiikki on ajoittain suorastaan valunut korvista ylitarjonnan vuoksi, mutta onneksi myös raikasta ja omaperäisempiä ratkaisuja esittelevää musiikkia kuulee välillä. Norjalaisseitsikko Lumsk sijoittuu asteikon uskottavampaan päähän jo äidinkielisen laulunsa ja juurtensa ansiosta, mutta musiikkiin on saatu vangittua myös huomattavan paljon aidosti onnistuneita hetkiä.

Troll-pitkäsoitto ei miltään osin ole erityisen raskasta musiikkia. Sähkökitarat murahtelevat varsin säyseästi, eikä yhtye aina edes tarvitse niitä tunnelmallisen ja hidastempoisen keinutuksensa tueksi. Tärkeimmissä rooleissa ovat Siv Lena Waterloo Laugtugin lohduttomasti vaikertava viulu ja Stine Mari Langstrandin eteerinen laulu. Upeaäänisiä naisvokalisteja on tullut viime aikoina vastaan hyvin paljon, eikä neiti Langstrand ole mikään poikkeus. Laajaskaalainen ääni hellii korvakäytäviä virheettömyydellään ja viattomuudellaan, eikä musiikkiin voisi kuvitella paremmin istuvaa elementtiä.

Troll alkaa erittäin rauhallisesti, eikä levyn nimi tunnukaan kovin osuvalta hienoon kertosäkeeseen nojaavan sekä kaikilta osin kauniin ja tyylikkään Dunkerin aikana. Åsgårdsreia kuitenkin paljastaa, mistä on kyse: kitarat pysyvät edelleen aisoissa mutta jyrisevät taustalla pahaenteisen uhmakkaasti, ja karvaisempaa sukupuolta edustava Espen Warankov Godø hönkii päälle puhtaasti mutta peikkomaisen tuimasti. Läpi koko levyn aistittavissa oleva melankolinen yleissävy kuitenkin nousee vahvemmaksi. Jos Lumsk olisi peikko, se ei olisi Finntrollin kaltainen viinaan menevä ja lampaita jahtaava rattopoika, vaan luolaansa kätkeytyvä, yksinäinen ja päivänsäteen hylkäämä menninkäinen. Lumskin tahdit saavat helposti sieraimiin sammalen tuoksun.

Levy ei vaikuta ensimmäisellä kuuntelulla mitenkään poikkeukselliselta, ja mukaan kaipaa aavistuksen särmikkäämpiä nyansseja, mutta jo hieman enemmän tutustumalla tasaisen hyvä yleisilme ja siitä edukseen erottuvat kohokohdat alkavat vakuuttaa, ja hiljalleen yhtyeen tekemät ratkaisut alkavat tuntua juuri oikeilta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-23
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.