Pikkupaha – Epävakaa

Persoonallisuutta voi ilmentää niin itsetarkoituksellisella omituisuudella kuin hankalammin ilmaistavalla, aidolla omaperäisyydellä. Pikkupahan tapauksessa vaakakuppi kallistuu onneksi jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen. Aivan vastaavalla sapluunalla taiteiltua materiaalia en muista ainakaan vähään aikaan kuulleeni, mikä on aina yhtä miellyttävä huomio.

Pikkupahan musiikillista linjaa voisi kuvailla tummaksi, ajoittain gootahtavaksi ja postpunkin sekaiseksi rockiksi poeettisilla sanoituksilla sävytettyinä. Vokalisoinnissa on vahvoja vaikutteita kansanmusiikista. Sovitukset polveilevat mainiosti, ja kaikesta paistaa ammattimainen taito ja huolellisuus. Esimerkiksi Vihjaa-biisin ahdistava tunnelma tiivistyy upeasti tarkoin annostelluin puhaltimin ja onnistuneen hiljaa-kovaa-vuorottelun ansiosta. Kai tätä voisi progressiiviseksikin luonnehtia, mutta bändin suurin vahvuus on epäilemättä vahvoissa tunnelmissa. Harvoin olen saanut mielleyhtymät Magyar Posseen ja pikimustaan kansanrunouteen samasta biisistä, kuten tämän albumin avausraita Maan tapauksessa.

Tässä on jotain maagista ja vetovoimaista. Siksi tuntuu ikävältä napista, mutta pitkäsoiton mittaisena latauksena hienokin materiaali voi ruveta puuduttamaan. Keskitempoista lönkyttelyä Epävakaalta löytyy liialti, ja moni biisi pääsisi varmasti oikeuksiinsa paremmin ilman lyriikkakeskeistä lähestymistapaa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-07-07
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.