Ashcorn – X-Spleen-8

Tämä italialainen metalliryhmä äityy erittäin mielenkiintoiseksi pidemmällä kuuntelulla, kunhan sille vain antaa tilaisuuden. Emmekös me kaikki ole ansainneet omat tilaisuutemme taikka toisen saumamme? Aluksi tuli sellainen fiilis, että musiikin kopioiminen on hieman samanlaista kuin väärän rahan levittäminen. Jos molemmat ovat tehty taiten, ei ongelmia ole. Mutta mikäli yritetään levittää 30 taalan seteliä, niin saattaa jokunen kiinnittää huomiota. Itselläni tämä kyseinen seteli muuttui ajan myötä ihka oikeaksi 50 taalan käyväksi valuutaksi lähes jokaisessa maassa.

Aika modernilla otteella vedetään tämän viisikon toimesta. Vokalisointi on jätetty naisten harteille, eikä tuo ole ollenkaan omiaan vähentämään kappaleiden kiinnostavuutta. Varsinkin kun Lady Sophitia malttaa laulaa oikeasti, kuten esimerkiksi hienossa Freak-nimisessä kappaleessa. Hänellä on hieman sama ongelma kuin Velcran Jessillä, eli ääni ei oikein mureammissa kohdissa tohdi kestää. Vaikka onhan Jessikin kehittynyt ekasta demosta huimasti, joten uskon Sophitian kykenevän jatkossa huomattavasti parempaan suoritukseen. Vokaleissa ollaan naisten asialla lähes koko levyn ajan, ainoastaan italiaksi (?) vedetty Jane on annettu kokonaisuudessaan yhtyeen herrojen ulosannin käyttöön. Kenties kielitaito ei herroilla ole ihan riittävä.

Soundit levyllä ovat ontohkot, mutta ei kai sitä nyt voi odottaa mitään Rick Rubin -tuotosta, sillä ulkopuolista apua ei ole käytetty. Mukana on sepulturamaisia riffejä, Velcralle tyypillisiä melodiakoukkuja ja muuta mukavaa, mitä on tosin kuultu aiemminkin, mutta kuten totesin…mitä sitten, pääasia, että homma on kuosissa ja kuuntelija tuntee olonsa hyväksi. Chapter One on vihaisella ja painavalla, modernilla, riffillä käynnistyvä indu-pala, jossa on aavistus Otep-tyylistä tunnelmaa. Hieman sellainen runollinen fiilis tulee puhutusta vokalisoinnista. New Old Life on taas puolestaan lähempänä primitiivisempää soundia, muistuttaen ajoitttain jo mainitsemaani Suomi-indun kuningasbändiä. Riffit ovat tehokkaita, mutta eivät millään tapaa erikoisia. Noihin onttoihin soundeihin palatakseni, tässä kappaleessa tulee hyvin esille kuinka suuri merkitys hyvillä soundeilla kokonaisuuden kannalta on. Rummut kuulostavat pringles-purkeista tehdyiltä, mitä nyt basari on kuin lätkytettäisiin rasvaisella kyljyksellä naamaan. Kokonaisuudessaan ihan mukavaa, osittain kesäistä, modernin metallin saattajaa, jota kuuntelee mielellään.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-07-18
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.