Hostility – Verge of Extinction

Tämä nuori nelikko on toisella demollaan tehnyt syvän vaikutuksen meikäläiseen. Vaikka en ollut yhtyeestä aiemmin kuullut, niin päätin hommasta ottaa selkoa ja pyytää demon arvosteluun. Sieltä se tuli, ja vieläpä paidan kera. Vuodesta 1996 asti nelikko on hakenut muotoaan, kunnes ensimmäinen virallisempi demo saatiin tehtyä 2002. Tällä levytyksellä on seitsemän kappaletta, joissa kaikissa on mukana vahvasti kaksi metallin eri elementtiä. Ne ovat panteramainen asennemetalli ja matemaattisempi osasto, jolla tuodaan soittoon ja kuunteluun haastetta huomattavasti lisää. Juuri tuo teknisyys on se asia, jolla Hostility erottuu huomattavasti edukseen muista asennemetallia vääntävistä demoilijoista, ja miksei varsinaisen levynkin pukanneista yksilöistä.

Hostility on kannuksensa kotimaassaan kerännyt ahkeralla kiertämisellä, esimerkiksi Jägermeister-kiertueella illan avaavana aktina muiden metallihirmujen joukossa. En yhtään ihmettele yhtyeen saavuttamaa suosiota tuolla kietueella, sillä tämän toisen julkaisun perusteella niskat paukkuu ja moshpit pöyrii, se on varma. Soittopuolella ollaan uskomattoman valmiilla pohjalla liikenteessä. Yhtye vetää yhdellä kitaralla, mutta sitäkin teknisemmin ja raskaammin. Tony Vorries kepittelee hieman samaan malliin kuin edesmennyt Dimebag konsanaan. Luovasta riffittelystä vaihdetaan sujuvasti raskaaseen perusriffittelyyn ja sitä kautta siihen vielä hivenen raskaampaan. Myös varsinainen rytmiryhmä basson ja kannujen tiimoilta on erinomaisessa iskussa. Monesti demoilla ei basson läsnäoloa juurikaan huomaa, mutta tällä platalla on basso oikeasti mukana ja se kuuluu, muutenkin kuin kumisevana taustana. Vokalisointi on lähes koko ajan mureaa alataajuutta, mutta selkeää sellaista. Muutamassa murinassa vedetään kyllä Honkanummen kautta, mutta silti kokonaisuus pysyy aisoissa.

Aavistuksen pätkityllä rakenteella kulkeva Jagged Reflection pitää huolen siitä, ettei kuulija pääse pitkästymään ensimmäisen rallin aikana, vaan haluaa kuulla myös sen jälkeen tulevia kappaleita, vaikkei avauskappale levyn parhaasta annista vastaakkaan. Mouthful Of Dirt jatkaa hieman samoilla kikkailuasteilla kuin avauskappale, joten se ekhä pienoisena miinuksena mainittakoon. Ennen lopetusta kappaleeseen on istutettu punkahtava rypistys, jolla saadaan lisää variaatiota. Levytyksen nimibiisi on sitten se ehdoton helmi, Verge Of Extoinction kulkee hienojen riffien ansiosta todella juohevasti eteenpäin, välillä tosin hieman happea ottaen. Tällä kappaleella ovat myös tuplien ystäville omat hetkensä, joten kokonaisuutena siis erittäin laadukasta, teknistä asennemetallia, jonka parissa tämä, jos toinenkin, 25 minuuttinen vierähtää rattoisasti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-07
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.