Carnival In Coal – Collection Prestige

Nyt ensiksi on tähän alkuun otettava pieni kannanotto patonkimaan ja sen ruokakulttuuria puolustavan presidenttinsä suuntaa. Työnnä Jaques se patonkin sinne minne ei aurinko tule paistamaan koskaan. Ja ostereilla saat muuten sen patonkisi täyttää. Kamalaa sontaa te siellä Pariisissa syöttekin. Ainoastaan punaviini oli juotavaa, kaikki muu oli kamalaa. Sen verran ala-arvoista, ettei sitä meillä edes naudoille syötettäisi, sioista puhumattakaan.

No, jos jollakin on epäselvää tuon avautumisen jälkeen, niin todettakoon että tämä, vähintäänkin mielenkiintoinen yhtye, tulee Ranskasta. Ja Ranskastahan ei tulee muuta hyvää kuin muutama mänttikuulan potkija ja pari punkkumerkkiä. Nyt lisätään siihen joukkoon suppeaan Carnival In Coal -niminen duo. Duon on tehnyt haastavaa musiikkiaan jo muutaman levyllisen verran, mutta vasta nyt, kun korvasärky kaappasi alahaaraansa tämän yhtyeen, niin tuotoksia on alkanut tihkua Ranskan, tuon itsekeskeisyyden ja töykeyden tyyssijan ulkopuolelle.

Yhtye on haastava kuulijansa erittäin moniulotteiseen musiikkimatkaan, joka pitää sisällään karuselli- ja sirkushuveja, papintappoa, kissanraiskausta sekä eräänlaista, hieman taiteellistakin viihdykettä. Ne, jotka ovat karusellimetallia kuunnelleet enemmänkin, tietävät yhtyeet joihin vetoaisin käyttäessäni vertauskuvia. Mutta poliittisista vakaumuksestani johtuen en sitä tällä kertaa tee. Tsekatkaa itse. Levy avataan uruilla varustetulla wah-wah-kappaleella Fuckable, joka on lähellä yökerhoviihdykettä, aina silloin kun kitaroita ei vedetä säröllä, eikä urkuja vaihdeta bläkkiksen kuuta ulvovaan tyyliin. Lopetus tapahtuu kaaottisella rummuttamisella ja rifefillä. Satanic Diseaster on kuin suoraan jostakin Norjan vuonoilta varastetun black-metallistin aivoituksista samalla kuin pakanamman herraa alistetaan suuseksiin Luciferin kanssa. Kiehtovaako, ehkä jonkun mielestä. Kappale kärsii liiasta rönsyilystä, eika tässä karusellissa tunne oloaan mukavaksi. Tahtoo pois kyydistä.

Karusellia muistuttavat metallikappaleet tällä levyllä ovat huomattavasti parempia kuin metallia muistuttavat karusellikappaleet. Kuuntelua kestävät ainakin Right Click…Save As, jossa hieman kritisoidaan ironisesti verkosta biisejä lataavia ihmisiä. Cartilage Holocaust vaihtaa taas yhteen ääripäähän, sekoitus Mayhem-, Jamiroquai- ja Boomtown Rats -soundia. Eli lyhyesti sanottuna kaaosta, huumoria, musiikkia, ironiaa ja kirkonpolttoa. Mikäli tämän tyylinen kuuloaistin stimulointi ei saa sinua voimaan pahoin, niin kokeile ostereita. Itsellä tämä Carnivalin harrastama musiikkipolitiikka toimii yllättävän hyvin, sillä haastetta levylle on laitettu enemmän kuin ranskalaisessa keittiössä konsanaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-07-13
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.