Demons & Wizards – Touched By The Crimson King

Demons & Wizardsin debyytti oli jokseenkin odottamaton tuotos ilmestyessään kuutisen vuotta sitten. Projektin vastuuhenkilöt, Blind Guardianissa lähinnä Tolkienin maailmoista laulanut Hansi Kürsch ja Iced Earthin diktaattorina koko joukon erilaisia aiheita sarjakuvista sisällissotiin kolunnut Jon Schaffer, vaikuttivat eri mantereilla, eikä heitä helposti yhdistä toisiinsa musiikin tai muidenkaan piirteiden osalta. Herrojen yhtyeille on tietenkin yhteistä hiljalleen tapahtunut siirtyminen thrashaavasta tyylistä melodisemmille vesille, mutta silti joviaalina tunnetun saksalaisen ja punaniskaiseksi nojatuolipatriootiksi kuvaillun amerikkalaisen liittoa voi pitää hieman erikoisena.

Debyytti tarjoili aikanaan yksittäisiä Fiddler on the Greenin kaltaisia herkkupaloja, mutta pitkää kuunteluikää se ei hieman tasapaksun yleisilmeensä ja liiallisen pituutensa vuoksi saavuttanut. Puuhamiesten pääbändit ovat olleen vuosikausia sen verran kiireisiä, ettei toisen pitkäsoiton pitkä kypsyttelyaika ollut yllätys. Kuitenkin sen vihdoin ilmestyessä oli helppo arvata, että konsepti on pysynyt suurin piirtein samanlaisena.

Kürsch kuvaili etukäteen materiaalia vanhan Blind Guardianin tyyliseksi, mutta omissa korvissani vertailukohdaksi nousee helposti nimenomaan yhtyeen uudempi tuotanto. Ei ole yllätys, että Kürschin laulu on hyvin puhdasta ja suorastaan oopperatyylistä hänen aiempaan, raspikurkkuiseen ääntelyynsä verrattuna. Levylle on ujutettu sekä metallisempaa jyystöä että rauhallista kelluntaa, ja Schaffer toimii nimenomaan komppikitaristina. Ajoittain tiukastikin thrashaavat riffit tuovat mukaan vastapainoa pääosin säyseälle yleisilmeelle. Kertosäkeet on kuitenkin tavalliseen tapaan nostettu tärkeään asemaan, ja niiden melodioiden välittäminen jää yksinomaan Kürschin vokalisoinnin varaan. Miehellä on tunnetusti komea ääni, mutta se ei valitettavasti peitä materiaalin mitäänsanomattomuutta.

Hienoja yksittäisiä nyansseja on saatu mukaan esimerkiksi levyn käynnistävän nimiraidan tanakkaan riffittelyyn, mutta penseän kertosäkeen tullessa mukaan kappaleen kiinnostavuus lopahtaa täysin. Pahimmillaan pirulaiset ja velhot ovat saaneet aikaan Love’s Tragedy Asunderin kaltaisia pliisuja läpsytyksiä. Kappaleen yhteen lauseeseen perustuva kertosäe muistuttaa ikävästi Blind Guardianin stadionhenkisen joukkolaulatushevin kammottavimmista hetkistä. Akustisia ja rauhallisia hetkiä on mukana runsaasti, mutta nekin on saatu taltioitua nauhalle ikävän tunteettomasti. Erityisesti Seize the Day on keskinkertaisuudessaan raivostuttavan mitätön ja tunnelmansa osalta paikalleen jämähtävä tekele.

Levy ei varsinaisesti tunnu vasemmalla kädellä toteutetulta, mutta mukana ei ole häivähdystäkään sellaisesta tunteen palosta ja aidosta innostuksesta, jota tämänkaltaiselta erikoislaatuiselta projektilta olisi syytä odottaa. Riotissa ja Halfordissa kannutellut Bobby Jarzombek sekä floridalaisbasisti Rubin Drake hoitavat rytmiryhmän työt vain statisteina ja korkeampien voimien visioiden mukaisesti, joten heitä ei pääse syyllistämään materiaalin nihkeydestä. Levyn päätteeksi on sijoitettu lainaversio Led Zeppelinin hienosta Immigrant Songista, mutta mitään uutta puolta ei Demons & Wizards saa sävellyksestä esiin.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-21
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.