MxPx – Panic

Yleisesti on ollut puhe niin lehdissä kuin internetissäkin nuorison kasvavasta masentuneisuudesta. Kun erään punkrockbändin uudelta levyltä löytyy lausahdus, “You’re young and depressed, but still you’re pretty well dressed, yeah you’re pretty well dressed”, on syytä miettiä hieman, kuinka todellista tämä masentuneisuus sitten onkaan, sillä pitäähän sitä olla ykköset päällä vaikka kuinka vituttaa. Harrastaessani täydellistä hämäystä heti arvostelun alkuun voin kertoa, että levy on tietysti MxPx’n uusi Panic-nimellä kulkeva täyspitkä.

Ikuisuuksia (n. 10 vuotta) kasassa ollut skatepunkkokoonpano MxPx on tehnyt tukun levyjä, joita tukemaan bändi julkaisi One Side Dummy -lafkan kautta B-Movie-DDV:n. Tuo yhtyeen koko pitkää taivalta käsittelevä DVD tarjosi faneille myös akustisena maistiaisena yhden uuden biisin sen mukana tullella AC/EP:llä. Grey Skies Turn To Blue -biisi lupaili mielenkiintoista materiaalia ja Panicille se on sävelletty uudestaan sopivampaan sovitukseen.

Kolmimiehisen MxPx’n nokkamies Mike Herrara kertoo sanoituksistaan saatekirjeessä sen verran, että teksteistä on tullut vakavampia ja huumoria on jätetty paljon vähemmän taka-alalle. Tämän tosiaan voi kappaleiden lyriikoista huomata. Skatepunkbändinä aloittanut MxPx on Panicilla huomattavasti synkempi ja vakavampi, kuin koskaan ennen, mutta hyvää fiilistäkään ei ole tietenkään unohdettu. The Darkest Places starttaa levyn todella lupaavasti ja parin kuuntelun jälkeen jää taatusti soimaan aivolohkoihisi. Masennuksesta arvion alussa esittämälläni tavalla kertova Young and Depressed on myöskin loistava esimerkki hienosti rakennetusta melodisesta punk-kappaleesta. Levyn alkupäästä on todella vaikea löytyy yhtäkään huonoa kappaletta, sillä myös elämän loppumista pohtiva The Story ja loistava Cold Streets ovat hiton kovia biisejä. Akustisenen Wrecking Hotel Rooms on taas hieman tunteellisempi tulkinta ja se sisältää pehmopunkkari Mark Hoppuksen (Blink-182) vierailun vokaaliosastolla. Loppupäästä tulevat Grey Skies Turn Blue, jonka uusi sovitus on todella mainio ja Late Again, joka kuulostaa hetken kantribiisin ja irlantilaisen kansallislaulun sekasikiöltä, mutta muuttuu Dropkick Murphysin suosimaksi sing-a-long-meiningiksi.

Panic sisältää lähes liian monta hyvää punkrockkappaletta, mutta sillä ei aivan ole potentiaalia täydelliseksi punkrocklevyksi. Kukaan ei ole tähän mennessä pystynyt nimittäin tekemään kovempaa modernia punklevyä sitten Rise Againstin Revolutions Per Minuten. MxPx tekee jokatapauksessa loistavan paluun Panicilla ja luulisihan tästä leppoisan punkin ystävien vähän paniikkiin menevän.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-27
Arvostelija : Markus Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.