Lou Barlow – EMOH

Sikäli kun voidaan puhua singer/songwriter-musiikista omana ”genrenä”, vastaa Lou Barlow’n ensimmäinen virallinen soolotyö Emoh pitkälti käsitystäni täydellisestä lajityyppinsä edustajasta. On mies, on kitara, on joitakin kone-elementtejä ja vierailevien muusikoiden tuottamaa ääntä, mutta ennen kaikkea levyltä löytyy vahvoja laulumelodioita ja puhuttelevia sanoituksia. Iän myötä kypsynyt oma ääni ja näkemys kuuluvat myös vahvana läpi levyn.

Emoh’n kerrassaan upeita kappaleita kuunnellessa tulee melkein vakuuttuneeksi siitä, että Lou Barlow on viime vuosikymmenen aliarvostetumpia lauluntekijöitä. Toisaalta, täyttä sävellysvastuuta miehellä on ollut vain Sentridoh-levyillä ja silloinkaan hän ei ole halunnut nostaa omaa nimeään esiin. Emoh on periaatteessa muutaman vuoden takaisen, alun perin kotisivuillaan julkaistun Sentridoh-levy Loobiecoren kakkososa, sillä erotuksella tosin, että tämä uudempi on (paremmin) tuotettu ja että kannessa komeilee Lou Barlow’n nimi ilman mitään kommervenkkeja.

Barlow ei olisi voinut valita parempaa levyä astua pseudonyyminsä takaa parrasvaloihin. Emoh on kirkkaasti Barlow’n soolotuotoksista paras, eikä se jää kauas Sebadoh-klassikoistakaan. Legendaryn kaltaisissa lauluissa onkin samaa kaihoisaa kauneutta kuin Sebadoh’n melodisempaan ja helpompaan suuntaan sysänneen Bakesalen rauhallisemmissa esityksissä. Caterpillar Girl taas voisi olla The Folk Implosionin kappale. Voisi sanoa, että Barlow on poiminut erilaisia aikaisemmasta tuotannosta tuttuja piirteitä, koonnut ne yhteen ja jalostanut niistä neljätoista mahtavaa sävellystä. Tässä suhteessa Emoh esittelee Lou Barlow’n musiikin puhtaimmassa muodossa.

Tuotanto on kautta levyn hyvin selkeä, hiottu jopa. Pientä lo-fi-tendenssiä on, mutta Loobiecoren tai alkuaikojen suhisevien kotinauhoituksien kanssa Emoh muodostaa jyrkän kontrastin. Emoh on silti nykystandardeihin verrattuna hyvin riisuttu levy. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, taustalaulut ja ajoittaiset perkussiiviset elementit ovat hienovaraisia kerrostumia. Ne tukevat täydellisesti sovituksia ja tuovat monipuolisuutta levyn äänimaailman. Artistin itsensä mieltä Emoh ei edusta hänen helpointa tuotantoaan, mutta kyllä levyltä löytyy runsaasti pop-vivahteita. Esimerkiksi Holding Back the Year poikkeaa vain sovitukseltaan valtavirtaisesta kantripopista.

Emoh’n lämminhenkinen, pienoiseen alakuloisuuteen taipuvainen tunnelma valloittaa. Se on samalla leppoisan sympaattinen ja voimakkaita tunnekuohuja aikaansaava levy. Nimikappale on parasta mitä Barlow on tehnyt moneen vuoteen, cover Rattin Round-n-Roundista on yhtä hauska kuin taannoinen Bryan Adams –versiointi Run to You ja uskomattoman simppeli mutta hellyttävä kissalaulu Ballad of Daykitty sulattaa paatuneemmankin kyynikon sydämen. Noin parin kymmenen kuuntelukerran jälkeen Emoh jaksaa vieläkin viehättää. Vuoden levyjä.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-03
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.