Schnappi – Und Seine Freunde

Mikäli uskot, etteivät korvasi ole vielä tavoittaneet Schnappia, Kuulonhuoltoliiton puhelinnumero on 09-58031. Yhdeksänvuotiaan saksalaistytön Joyn tulkitsema ja hänen tätinsä Iris Gruttmanin säveltämä saaga Niilin rannalla vaikuttavasta krokotiilista on aloittanut räjähdysmäisen ja pysäyttämättömän nousun kohti tähtiä, ja näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että mikään manner jäisi eläimeltä valloittamatta.

Pitkäsoiton käynnistävä nimikappale on ilman muuta sen iskevin sävellys. Schnappi, das kleine Krokodil on nimenomaan perinteisen herttaista ja viatonta lasten musiikkia pehmeillä melodioilla ja soundeilla. Kertosäkeen virkaa tekevän Schnii, schnaa, Schnappi -hokema kuitenkin sivaltaa siinä määrin terävästi, että sukupolvien välinen kuilu kuroutuu umpeen kuin itsestään, eikä rallatuksen aikana voi olla iskemättä nyrkkiä ilmaan tai keikuttamatta takalistoa. Krokotiilin tuotantoa on ymmärrettävästi verrattu Suomessa kovaan listasuosioon nousseeseen Ella ja Aleksi -duoon, mutta saksalaisen leppoisat melodiat ovat huomattavasti lähempänä esimerkiksi Donny Olkkolan ikivihreää letkeyttä kuin modernimman ja tanssittavamman jurmutuksen päälle tulkitsevia suomalaislapsia.

Schnappi und seine Freunde -levyn kantava teema on Schnappin luvalla sanoen erikoisten eläinystävien esittely. Krokotiilin ja esimerkiksi pingviinin, kengurun, merirosvolaivaa kipparoivan sammakon ja Japanissa asti vaikuttavan laaman välisten suhteiden laatua ei juuri käsitellä, mutta kaikilla tuntuu olevan hauskaa. Viimeksi mainitusta elukasta kertova Ein Lama in Yokohama on julkaistu Saksassa maxi-singlenä, eikä ihme, sillä raita tihkuu samankaltaista itämaista mystiikkaa kuin miekkaansa tuppeen pujottavan Matti Nykäsen majesteettinen Samurai. Schnappin proteiininhimoa käsittelevä Mahlzeit osoittaa toiston hyväksi tehokeinoksi naputtamalla nimiraidan kaltaisilla leveyksillä ja iskee kertosäkeen kuulijan naamalle jo 12 sekunnin kohdalla. Hieman modernimman oloinen Ein Pinguin vaikuttaa puolestaan eksyneen väärälle albumille, sillä levyn nuori sankaritar huokailee raidalla kuin likaisemman luokan yökerhodiiva.

Levylle on luonnollisesti haluttu mukaan vaihtelua, mutta valitettavasti osa yrityksistä saa toivomaan Crocodile Dundeelta pikaista visiittiä Niilin seudulle. Känguru on raivostuttava sekoitus jonkin sortin teennäistä räpäytystä ja lähinnä aikuisviihteen tai kotitalouden opetusvideoiden taustalle sopivaa sielutonta lätkytystä. Myös tekopirteä Teddybärtanz ja nimiraidan teemoja suoraan kopioiva Ri-Ra-Rad vaikuttavat täysin tietoisesti tehdyltä täytemateriaalilta. Varsinaisen albumin päättävä Abends am Nil on uneliaan rauhallinen esitys, mutta tunnelma ei oikein pysy tavoitellun eteerisenä, vaan kuulijaa alkaa oikeasti nukuttaa. Riippuu tosin iästä ja kuuntelumotiiveista, onko tämä hyvä vai huono asia.

Koska Schnappi on ystävällinen krokotiili ja levy-yhtiön sedät kiinnostuneita maksimoimaan levynmyynnin mahdollisimman runsaalla tarjonnalla, pitkäsoitolle on sijoitettu kahdentoista ”studioraidan” ohella peräti viisi karaokeversiota sekä kaksi videota. Itseoikeutetusti kuvamateriaaliksi päätynyt nimibiisi toimii ruudullakin kuin idän pikajunan vessa, sillä piirretty krokotiili hytkymässä Banglesin promotoimaan egyptiläistyyliin liimaa niin nuoren kuin iäkkäämmänkin fanin katseen tiiviisti ruutuun. Teos onkin kuulemma pyörinyt tiiviisti Saksan musiikkikanavilla, ja ärsytyskynnyksen ylittyminen alkaa olla lähellä. Toinen video on saman raidan venytetty tanssipopmiksaus, joka tuntuu tympeine beateineen lähinnä huonolta yritykseltä raiskata ylittämätön alkuperäisversio teinien suosikiksi.

Schnappi und seine Freunde on kaikkea muuta kuin tasainen ja kuunneltava levykokonaisuus, mutta saksalaisen tehokkuuden ohella levyn tiedostomaton naiivius jaksaa viehättää. Jos Schnappi muistetaan vuosien päästä yhden hitin ihmeenä, hyvä niin, sillä projekti tuskin venyy kovin pitkäikäiseksi. Parin vuoden kuluttua krokotiilit ja pingviinit eivät enää vaivaa Joy-neidin päätä, kun keskiolut, rumempi sukupuoli ja puolalainen death metal alkavat kiinnostaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-16
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.