69 Eyes, The – Paris Kills

Paris Kills todellakin jatkaa siitä mihin 69 Eyes jäi Blessed Be:llä. Sama goottipop konsepti on edelleen pohjana ja sen päälle lisätty 70- ja 80-luvun syntsapopista napattuja elementtejä. Ei tämä kyllä jaksa innostaa oikeastaan yhtään.

Kaikki biisit kuulostavat loppujen lopuksi aivan samalta. Mitään yllätyksiä ei levyltä löydy. Yksittäisiä “toimivia” osia biiseistä löytyy, mutta se kokonaisuus… Huolellisesti väännettyä tavaraa, mikä onkin levyn suurin ongelma. Samaa goottiteiniromantiikkaa toistetaan kaikissa sanoituksissa ja soitto on samaa tasaista mattoa alusta loppuun.

Stigmatassa mennään jo sen näkymättömän rajan alle, jonka jälkeen ei voi muuta kuin naureskella. Pieni vaihtelu ei haittaisi yhtään ja piristäisi vain levyn yleisilmettä. Jos tällä konseptilla jatketaan vielä monta levyä voi bändille jossain vaiheessa luvata suosion laskua.

Ehkä tämä “trilogia” tyydytti eyesin goottitarpeet ja seuraavalla levyllä löytyy taas jotain uuttakin. Ja kyllähän joka levyltä jotain hyvääkin pitää löytää. Tämän levyn hyvä kohta kertoo todennäköisesti kaiken levystä. Viimeisen biisi pilipalialun jälkeen on introssa mukavan jyräävä 20 sekuntia.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2002-02-27
Arvostelija : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.