Weezer – Make Believe

Weezer on tehnyt puhdasverisen mainstreampop-levyn. Ei yhtyeen musiikki aikaisemminkaan mitään taiteilua ollut, mutta tarttuvien laulumelodioiden alla tapasi rullata muhkea särökitarapoljento. Ja olihan Weezer aikoinaan kaikkien indienörttibändien ykkönen. Yhtyeen viidennellä levyllä vanhoilla faneilla riittää ihmettelemistä. Rick Rubinin tuottama Make Believe poikkeaa sävellyksiltään ja soundeiltaan yhtyeen edellisistä tuotoksista siihen malliin, että ankarimmat kriitikot kuvittelevat varmasti katkerina dollarinkuvia Rivers Cuomon silmälaseille. Katkeruuteen ei kuitenkaan ole syytä. Make Believe on erilainen, mutta yhtä kaikki hieno Weezer-levy.

Make Believen alkupuoliskolla Weezer osoittaa olevansa uusiutumiskykyinen ja monipuolinen pop-yhtye. Veikeänkuuloisella kitarasoololla ja taputuksilla varustettu Beverly Hills –hömppäralli ja nostalginen kasari-iskelmä This Is Such a Pity edustavat nelikolle kartoittamatonta musiikillista sektoria. Perfect Situation muistuttaa, että Weezeristähän tässä kuitenkin on kyse, mutta lisää sekaan reippaasti sentimentaalisuutta ja pianoa. Hold Men perinteisen weezermäiseen balladiformaattiin taas on haettu lisäsävyjä 60-luvulta, We Are All On Drugs –rokkauksen ollessa levyn ainoita esityksiä, jota voisi kutsua perus-Weezeriksi. Ja siinäkin on jouset. Hieman liiaksi alakuloiseen ilmaisuun keskittynyt loppupuolisko on vaatimattomimmillaankin tasaisen vahvaa popitusta.

Make Believen tekstit ovat enimmäkseen hyvin suorasukaisia ja aiheet perinteisiä ihmissuhdetilityksiä. On ilahduttavaa että kyynisten ja ironisten laulutekstien kulta-aikana joku osaa kirjoittaa rehellisen sydämellisiä ja konstailemattomia laulutekstejä, joissa sentimentaalisuus ja naiivius näyttäytyvät pikemminkin hyveenä kuin paheena. Rivers Cuomo on aina tieten tahtoen käyttänyt näitä tyylikeinoina, kuulostaen tahallisesti hieman höpsöltä. Make Believella hän on vakuuttavampi kuin koskaan, tosin sillä erotuksella, ettei nyt tule mieleenkään, etteikö Cuomo olisi aidosti vilpitön. Sanat ja sävelet sointuvat niin kertakaikkisen täydellisesti yhdessä, ettei niistä voi kuin vaikuttua ja koskettua.

Vakavammanpuoleiset kappaleet puhuttelevat paljon vahvemmin kuin esimerkiksi Beverly Hills -singleraita, joka tuntuu olevan levyllä vain sen takia, ettei ”homma aivan nyyhkymeiningiksi menisi”. Toki jokapojan haaveilusta kertova kappale sopii yhteen albumin nimen kanssa, mutta jos sen kaveriksi olisi rustattu pari muuta samanlaista hassuttelua, se ei pistäisi esiin niin teennäisen oloisena piristyksenä.

Jos yhtye olisi jatkanut Green Albumin ja Maladroitin viitoittamalla tiellä olisi käsissämme varmasti hyvä, mutta yllätyksetön Weezer-kiekko. Make Believe oli bändiltä rohkea veto. Puhkikuluneita kuvioita välttävän, persoonallisen valtavirtapoprockin tekeminen ei ole helppoa, mutta Weezer onnistuu tehtävässään mahtavasti. Ja vaikka albumissa on kauttaaltaan uudistumisen ja makua, kyllä tämän silti yhtyeen kädenjäljeksi tunnistaa, vähintäänkin levyn aiheuttamasta hyvän olon tunteesta, jota voi vain kutsua weezermäiseksi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-10
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.