To The Darker Grounds – III

Roomalaisella kolmosella otsikoitu demo on kemiläisen To the Darker Groundsin yhtä mones tekele. Yhtye ylsi kuluvan vuoden Ääni ja Vimma -kilpailussa peräti kymmenen parhaan joukkoon, ja materiaalin toimivuus myös levyllä kertoo, että nimi kannattaa painaa mieleen, vaikka Fenriz lohkaisi taannoin yli kaksisanaisen nimen valinneiden kokoopanojen olevan yhdentekeviä.

Keski-iältään juuri ja juuri täysi-ikäisyyden puolelle yltävä kuusikko on haalinut materiaaliinsa ilmiselviä vaikutteita Children of Bodomin kaltaisilta akteilta, mutta teknisyys on maltettu jättää kitarointiin, ja jatkuvien temponvaihdosten ja kikkailujen sijaan yhtye panostaa suoraviivaisiin sävellyksiin. Jatkuvasti pinnalla olevat leadit ovatkin yhtyeen musiikin tärkein elementti; kitarointi on erityisen onnistunutta Subsides-raidalla, jonka melodia takertuu selkärankaan erittäin helposti. Olli-Pekka Rissasen puolipuhtaasta tulkinnasta Johan Liivan tyyliseen rähjäiseen raakkumiseen vaihtelevalle keuhkoamiselle ja Jussi Harjun pehmentäville koskettimillekin jää kuitenkin tilaa lunastaa paikkansa.

Yhtyeen melodinen death ei kangistu tavallisimpiin kaavoihin, vaan teknisyyden ja tyylikkäästi viiltävien melodioiden ohella mukaan on saatu moderneja tunnelmallisia elementtejä, kuten aavistuksen rauhallisempi My Lie osoittaa. Soitto ei ole millimetrin tarkkuudella hoidettua puurtamista, vaan treenikämpällä vietettyjen tuntien lomasta paistaa aitoa hikeä ja nuoruuden intoa. Tempoa vaihdellaan, kun se sopii kappaleiden rakenteeseen, eikä teknisen pätemisen tarve pääse ohittamaan prioriteeteissa sävellysten toimivuutta. Yhtyeen kappaleet ovat suurin piirtein samasta puusta veistettyjä, mutta pienet nyanssit saavat musiikin vaikuttamaan jossain määrin raikkailta. Ainoan poikkeuksen tyyliin tekee viimeiseksi jätetty ja hitaasti alkava Damage, joka tässä seurassa tuntuu suorastaan balladilta.

Voisi luulla, että demon pituus – kuusi raitaa ja peräti 28 minuuttia – olisi heikkous, mutta materiaali on siinä määrin pirteää, että on luontevampaa puhua lähes valmiista pitkäsoitosta kuin tavanomaisesta demosta. To the Darker Grounds julistaa tavoitteekseen vaatimattomasti levytyssopimuksen saamisen ja maailmanvalloituksen, ja mikäpä siinä – on vastaaviin hankkeisiin huomattavasti kehnommaltakin pohjalta lähdetty.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-16
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.