Ace In A Hole – Recollection

Ensimmäinen kosketukseni tähän turkulaiseen bändiin tapahtui keikan kautta Turun Klubilla menneenä keväänä. Jo tuon keikan aikana mietin, että pitäisikö käydä nykäisemässä kundeja hihasta ja pyytää plattaa arvosteluun. No, ajatukseni luettiin tosin hieman myöhemmin, koska ujona poikana en kehdannut juttusille mennä, mutta väliäkö tuolla. Metallista hardcorea, no ehkei nyt kuitenkaan ja siltikin. Mielenkiintoinen yhtye, joka yhdistelee hardcoreensa rokkiriffien ja metallisempien riffien maisemia, joissa on aavistus raisedfistmaistä intohimoa ja paloa. Tosin demo onnistuu hieman kuulijaansa hämäämään, aavistuksen steriilillä ulosannilla, mutta oikeasti yhtye on huomattavasti rujompi kuin mitä tämän kolmen biisin lätyn kanssa pyöriessään.

Recollection on biiseistä punkahtavin ja samalla myös primitiivisin. Kitarakaksikko tarjoaa erittäin hyvällä maulla sävellettyjä riffejä, joissa on kerrostusta ja variaatiota tarjolla ainaisen junttaamisen sijaan. Rullausta, punkin räkäisyyttä ja hardcoren breakdowneja. Tosin breakin määrä säilyy suhteellisen alhaisena, mikä laskettakoon plussaksi. Vokailisoinnissa on yksi paha puute, se on aavistuksen lihatonta. Mutta tuohon asiaan tottuu kun kuuntelukertoja tulee lisää. En lähde vertaamaan Henri Arfmanin laulutyyliä kehenkään, sillä se on omalla tavallaan erittäin persoonallinen. Ja varsinkin livenä kuulemisen arvoinen. Pääasia on kuitenkin se, että kappaleet toimivat, ja tässä tapauksessa näin on.

Egostrike onkin sitten sellainen isku, jossa riffit ovat todella onnistuneita ja bassottelu kuulostaa todella hyvälle. Alun rokkiriffien jälkeen siirrytään hardcoren pariin, jolloin huutokuorolla on asiaa. Väliosan intensiivisyys nostaa kappaleen kiinnostavuusarvoa vielä huomattavasti. Ehdottomasti demon paras raita, johon on vaikea kuvitella enää mitään koukeroita lisättäväksi. Loppua ei tule edes odottaneeksi, se vain yllättäen tulee. So Tired Of Cold vastaa perinteisemmästä hardcore-osastosta. Siis tämän demon perinteisimmästä, ei tämä kuitenkaan mitään Agnostic Front -tavaraa ole, vaan vaihtelua hyvällä maulla. Tarkoitan tällä sitä, että hardcoren kehittäminen, kuitenkaan muuttamatta sitä tunnistamattomaan muotoon, on ollut tarkoituksena. Tarkoitus on pyhittänyt keinot ja myös lopputuloksen. Katsatakaa yhtye livenä, mikäli siihen mahdollisuus tulee. Ja keikkapromoottorit, hommatkaa nämä herrat tänne pääkaupunkiseudulle soittamaan, ja heti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-29
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.