Impaled Nazarene – Death Comes In 26 Carefully Selected Pieces

Kukapa kaipaisikaan sen tarkempia esittelyjä yhdestä Suomen tärkeimmistä extreme metal -pioneereista? Jos kuitenkin tunnet olevasi tätä porukkaa, joka ei ole ehtinyt/uskaltanut tutustua Impaled Nazarenen vuohipervoiluun tai enkelten peräsuoli -fetissiin, niin tässä on oiva keino pahojen tapojen opetteluun. Death Comes In 26 Carefully Selected Pieces ei ole best of -tyylinen livelätty, vaikka se sisältääkin suurimman osan orkesterin vuosien varrella tekemistä kompromissitomista hiteistä. Se on pikemminkin hieno kuvaus siitä, miten ja millaiseksi Impaled Nazarene on kasvanut vuosien saatossa, koskaan kuitenkaan menettämättä sitä raivoisaa energiaa, joka tekee yhtyeestä ainutlaatuisen.

Tavastialla viime vuoden joulukuussa nauhoitettu levy on täynnä saatanallista adrenaliinia, joka saa kuulijan toivomaan olleensa paikalla keikalla. Kappaleet vedetään läpi verenpunaisen aggression vallassa, eikä hengähdystaukoja suoda yleisölle saati bändille itselleen. Impaled Nazarenen periksiantamaton voima on läsnä jokaisen sävelen aikana, oli sitten kyseessä biisi bändin ensimmäiseltä levyltä tai viimeisimmältä All That You Fear -täyspitkältä. Parhaiten levyltä erottuvat kuitenkin tappava Motorpenis, uhmakas Sadhu Satana sekä lyhykäisyydessään suorastaan infernaalisen äkäinen Coraxo. Ja mitäpä ilta olisikaan ollut ilman Vitutuksen multihuipennusta? Taatusti loistava, vaikka biisi onkin kiistatta paras ja tunnetuin bändin suomenkielisestä repertuaarista.

Liven äänipolitiikka on täyttä timanttia, eikä mikään instrumentti vie tilaa toiselta. Myös itse muusikot ovat uskomattoman hyvässä vedossa, erityisesti Mika Luttisen ääni viiltää paremmin kuin maailmanlopun partaterä. Death Comes In 26 Carefully Selected Pieces on kiistatta yksi parhaimmista kotimaisita livenauhoituksista, eikä sen kuolemaa tihkuvasta kokonaisuudesta voi sanoa mitään negatiivista. Ainahan voisi tietty valittaa kappalevalinnoista, mutta mitäpä sitä suotta. Impaled Nazarene on livellään kaukana rutiinisuorituksesta; nämä jätkät vetävät kuin lava olisi tulessa ja itse Belsebub ruoskisi lavan takaa. Tämänkaltaisina hetkinä hävettää tunnustaa nähneensä orkesterin livenä vain yhden ainoan kerran, juuri mitään siitäkään muistamatta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-14
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.