Contradiction – The Voice Of Hatred

Onhan tuosta thrashin tulemisesta puhuttu jo jonkun aikaa ja se on ihan hyvä asia, että siitä puhutaan. Toinen hyvä asia on se, että tuo kyseinen metallin laji on oikeasti tulossa takaisin. Vaikka en mikään tukkahevin suuri kuluttaja olekaan, niin välillä on ihan mukava muistella omia nuoruusaikoja kuuntelemalla, no aavistuksen ehkä, ajatonta musiikkia. Vai onko thrash oikeasti vanhakantaista musiikkia, joka vaan kuulostaa ajattomalle, koska kaikki vanhan kierrätys on muotia?

Joka tapauksessa saksalainen Contradiction on itselleni tyystin tuntematon nimi. Herrat ovat vuodesta 1993 tehneet kolme pitkäsoittoa ja yhden EP:n. Näistä en siis osaa mitään sanoa, kun ensimmäistä kertaa yhtyeen nimen huomasin lukiessani promopinoa ruudulta. Ei tässä nyt kuitenkaan ihan perusthrashillä olla liikenteessä, sillä variaatiota löytyy. Oikeastaan yhtye tuntuisi olevan velkaa hieman tänne Suomen suuntaan. Ja mieleen nyt ensimmäisenä tulee Sentenced ja Children Of Bodom. Ajoittain tällä levyllä viljellään Bodomille ominaisia villejä riffejä ja välillä käytetään siekailematta Sentencedin melodiakulkuja hyväksi. Mutta ei kai siinä mitään pahaa ole, jos homma kerran toimii, ainakin osittain.

Soitto on mallikasta, riffit henkeviä ja välillä jopa oikeasti mielenkiintoisia. Sinne on saatu upotettua erinomaisia koukkuja. Kuten esimerkiksi albumin nimikappaleella, The Voice Of Hatered. Tämä yltääkin albumin kirkkaimmaksi raidaksi. Juuri noiden koukkujensa ja kertosäkeensä ansiosta. Myös Arguments on kuuntelemisen arvoinen kappale, jolla yhtye saa aikamoisen lennon päälle ilman tuota laukkaamista. Perinteisemmällä laukalla vedetään ensimmäinen ralli, Break The Oath. Tämä on sitä lämminveristen volttilähtömeininkiä, jota ei kamalasti jaksa kuunnella, sillä samat riffit ja rumpulaukkaamiset on kuultu lukemattomia kertoja aiemminkin.

Albumi on aavistuksen tasapaksu, joten materiaalista ei oikein tahdo jäädä mitään mainitsemisen arvoista, siis noiden kahden jo mainitun kappaleen lisäksi. Se ei riitä kantamaan tätä lämminveristä kolmannelle sijalle, tai siis kolmeen pisteeseen. Myös monotonisella ja yksioikisella vokalisoinnilla saadaan vedettyä numeroksi kakkonen. Mutta nyt täytyy muistaa, että kakkonen on ihan kohtalainen numero. Jos yhtye saapuisi Suomeen, niin keikalle varmasti menisin, mutta kun ei tule. Mutta haitanneeko tuo, sillä tämä homma vedetään suomenhevosilla paljon paremmin kuin lämminverisillä.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-07-15
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.