Looptroop – Fort Europa

Eurooppa vetäytyy syvemmälle kuoreensa. Rahalla ja aseilla panssaroidut muurit kohoavat ympärillemme, ja pitävät ulkoiset kulttuurit ja vaikutteet poissa keskuudestamme. Jäljelle jää homogeeninen ja klaustrofobinen linnake vainoharhaisine kansalaisineen, ainakin Looptroopin näkemyksen mukaan. Kansankodissa olisi helppo ummistaa silmänsä epäkohdilta, mutta vauraudella ja menestyksellä on aina lieveilmiönsä sekä uhrinsa.

Looptroop koostuu tekemisiinsä intohimoisesti suhtautuvista työmyyristä. Miehet pukkaavat uusia albumeja pihalle yhdessä ja erikseen tehokkaan tasaisella tahdilla, ja skandinaavisen hiphopin keihäänkärkipaikka on heillä ollut jo pitempään hallussa. Sekä musiikillisten ratkaisujen että tekstien avarakatseisuudesta kertoo ehkä jotain se, että Looptroop levyttää punk-puulaaki Burning Heartille.

The Struggle Continues oli huima kiekko, eikä Promoen emobändinsä vanavedessä julkaisema Long Distance Runner jäänyt mielipiteissään tai biiseissään paljoa jälkeen. Rastakasan soolokiekon reggae- ja dubseikkailut eivät enää Fort Europalla kaiu, Hurricane George -polemiikin keinahtelua lukuun ottamatta. Pohjoismaiden parhaaksi tuottajaksikin tituleerattu Embee pysyy aika tiukasti lestissään, eikä väläytä biiteissään sen suurempia yllätyksiä. Chana Masala -anthemi on ainoa suurempi poikkeus keskitempoisista taustoista, jotka eivät todellakaan sparraa suurempia adrenaliinivirtauksia riimittelijöistä, saati sitten kuuntelijasta. Sen sijaan Embee rakentaa tunnelmia runsailla äänimaisemillaan, jollaisia moni orkesterikaan ei osaisi luoda. Fort Europalla on melankoliaa, ilon hetkiä ja ahdistusta myös sävelten sisällä.

Valitettavasti niitä yllätyksiä ei astele eteen oikein millään saralla. Ei tässä missään nimessä mistään paitsiosta ole kysymys, mutta yhtye itse on asettanut rimansa niin korkealle ässälevyjensä myötä. On hienoa, ettei Looptroop vierasta kipeitäkään aiheita, vaan edelleen käsittelee kaihtelematta rumia tosiasioita ja sosiaalisia tragedioita. Biisitrilogia Trinfidelity, Trinsanity ja Trincest on esimerkki tästä, kuten myös yhtyeen ymmärryksestä kokonaisuuksien päälle. Silti on vaikeaa kuulla Looptroopin pistävän entistä paremmaksi minkään suhteen.

Ei silti, muiden muassa pohdiskeleva Night Train, soulahtava Unilateral Communication ja edellä mainittu kiihkeä Chana Masala ovat hemmetin hienoja kipaleita. Eikä tämä mikään sen suurempi notkahduskaan ole bändin laadukkaassa diskografiassa, ehkä vain hieman väsynyttä matskua. Ja näyttää ilmeisesti siltä, että olen mielipiteeni kanssa melko lailla yksin. Saattavathan fiilikset kiekon suhteen muuttuakin, mutta selvää on se, että edelleen tämä pesee pelkällä hengellään 100%:a markkinataloushiphopista.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-15
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.