Turbonegro – Party Animals

Turbonegro on jollain ilveellä onnistunut pysymään poissa valtavirran tietoisuudesta lähes koko uransa ajan. Rosoista punkia esitellyt Ass Cobra oli ilmestyessään kohtalainen undergroundhitti, ja selvästi enemmän rockin suuntaan ajautunut Apocalypse Dudes kasvatti maanalaista Turbojugend-faniarmeijaa entisestään. Laulaja Hank Von Helveten jouduttua kiertueen päätteeksi milanolaiseen mielenterveyslaitokseen yhtye hajosi ja muut jäsenet siirtyivät toisten projektien pariin. Neljän vuoden jälkeen Turbonegro palasi yhteen, nauhoitti Scandinavian Leatherin ja huomasi loppuunmyydyillä keikoillaan, että yleisö ei ollut unohtanut heitä. Uusin tuotos Party Animals jatkaa kahden edellisen levyn linjoilla, mutta tällä kertaa sävellykset ovat niin sulavasti eteenpäin rullaavaa ja tarttuvaa hittimateriaalia, että kulttistatuksesta nauttinut underground-ikoni on kovaa vauhtia muuttumassa koko kansan megabändiksi.

Stadionmaista alkusoittoa seuraava All My Friends Are Dead on yksinkertaiseen kitarariffiin ja helppoon kertosäkeeseen perustuva nopeatempoinen renkutus, joka onnistuu kuitenkin kuulostamaan suhteellisen tuoreelta. Blow Me (Like the Wind) ja Hot Stuff/Hot Shit taas ovat sanojensa puolesta tuttua Turbonegroa, mutta itsetarkoituksellisen hurtti huumori huvittaa silti. Todellisia klassikon aineksia on kappaleessa City of Satan, jonka We Will Rock You -henkinen rumpukomppi ja sinfoninen loppuhuipennus ovat kerrassaan mainio yhdistelmä. Yhteiskuntakapinaa sekä anarkistista otetta kaipaavillekin on oma näpistelystä kertova tunnussävelmänsä, High on the Crime, kun taas biisissä Stay Free Hank harjoittaa vakavaa itsetutkiskelua tasaisena jurmuttavan basson tahtiin.

Kaikissa kappaleissa toistuu jokseenkin sama kaava, mutta niihin on piilotettu näppäriä koukkuja ja pieniä yksityiskohtia, joiden ansiosta levyä jaksaa kuunnella kerran toisensa jälkeen. Turbonegro erottuu itseään surutta toistavasta skandinaavisesta rockista edukseen, ja genrestä piittaamatonkin voi löytää herrojen tuotannosta jotain kiehtovaa. Kaikesta paistaa tinkimätön asenne, jollaista valitettavan harvoin kuulee monikansallisten levy-yhtiöiden rattaissa avuttomina pyörivien artistien musiikissa. Nähtäväksi jää, tekeekö kasvava suosio Turbonegrostakin pliisua kulutustavaraa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-07-26
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.