Larharyhmä – Sirkus Finlandia

Larharyhmä on suurimmalle osalle Suomen kansasta tuttu kotimaisten klassikkobiisien omaperäisestä versioimisesta. Yhtye ei ole koskaan ollut musikaalisen aallonharjan korkeimmalla huipulla, eikä sen ole ollut tarkoituskaan; L-ryhmä haluaa vain pitää hauskaa, tehdä roisia sovituksia suomalaisista hiteistä ja siinä sivussa tuottaa hupaisia hetkiä kuulijakunnalle. Tähän saakka ronskia miehistä huumoria sekä karkeaa pervoutta on riittänyt yllin kyllin ja nauru on ollut yhtyeen tahtien mukana herkässä. Nyt kuitenkin Sirkus Finlandia -albumin myötä vitsi alkaa väistämättäkin käydä vanhaksi, puhumattakaan siitä, että Larharyhmästä on tullut konservatiivisempi.

Edellinen Teho-osasto-levy onnistui vielä kiitettävästi siinä missä Kotimaan katsaus -levytys oli parhaimmillaan. Ilmassa oli kuitenkin jo tuolloin vivahteita siitä, että Larharyhmän paukut alkavat loppua. Suomessa ei kai ole enää niin legendaarisia biisejä, jotta niistä saataisiin Larha-ilme puristettua ulos. Mene ja tiedä. Levyn kansia hypistellessäni olinkin hyvin positiivisesti yllättynyt bändin omien kappaleiden lisääntyneestä määrästä, Fast Eddie Beast on todella päästänyt sävellyskynän valloilleen. Miehen taikomat sävelet ovatkin Sirkus Finlandian parasta tarjontaa ja ne onnistuvat siinä missä Larharyhmä on vuosien saatossa ollut parhaimmillaan. Sinkuksi valittu Kansallisromantiikkaa pelotti hiukan etukäteen suomalaista perusjunttia syleilevällä meiningillään, vaikka kappaleen aihepiiri osuukin kohdilleen. Muut veisut ovatkin sitten sitä taattua omalaatuista alapää-huumoria, paitsi oikeasti huono Smurffit syö lihaa -kappale, joka ei oikeasti naurata vaan pikemminkin ahdistaa. Smurffit on niinku tosi out, kuten joku toinen voisi tähän sanoa.

Sirkus Finlandia töksähtääkin sitten pahasti tämän kertaisiin cover-valintoihin, jotka eivät suoranaisesti biiseinä ole huonoja valintoja. Larharyhmän käsittelyssä ne eivät kuitenkaan ole saaneet sitä oletettua rujointa mahdollista kohtelua. Bändi tuntuu kunnioittavan kappaleen alkuperäisiä säveltäjiä liikaa, eikä rajan yli mennä missään vaiheessa. Välillä tuntuukin, että missä ihmeessä on se orkesteri, joka yrittää saada originaalin esittäjän pahoittamaan mielensä? En tiedä muista, mutta minua eivät hirveästi sytytä kesyt versioinnit Kuka keksi rakkauden– ja Jos et sä soita -tyylisistä biiseistä. Larharyhmä tuntuu silittelevän hellin, mutta karvaisin käsin, eikä se mielestäni oikein istu Larha-ideologiaan. Nämä eivät ole Larha-biisejä, vaan ne ovat tavallistakin tavallisempia cover-versioita tylsistä biiseistä särökitaralla ja satunnaisilla tuplabasareilla maustettuna.

Tästä hempeilystä johtuen Sirkus Finlandiasta jää hivenen paha maku suuhun, vaikka oma materiaali hyvää onkin. Minun on vaikea kuvitella Larharyhmän saavuttavan Kotimaan katsaus -levyn cover-kliimakseja tulevaisuudessa, joten omaa vahvaa materiaalia tarvitaan tulevaisuudessa enemmän. Toisaalta yhtyeen kaupallinen puoli korostaa lainabiisejä, mikä vaikeuttaa huomattavasti menestymistä omillä kappaleilla. Tämä on mielestäni tilanne, jossa Larharyhmän pitää ottaa taloudellinen riski ja luottaa seuraavalla levyllä pelkästään Fast Eddie Beastin sävellyksiin. Näin yhtye pysyisi tuoreena, eikä siitä tulisi oman ilmaisunsa vanki.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-21
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.