Kaipa – Mindrevolutions

Ruotsalaisen perinnemusiikin ja sinfonisen rokin yhdistelmää tänä päivänä viljelevä, alun perin progressiivisen rockin uranuurtaja Kaipa on edennyt 30-vuotisellaan urallaan järjestyksessään kahdeksanteen studiolevyyn. Bändin tämän päivän päivitys kutoo melko mielenkiintoista musiikillista tilkkutäkkiä, kuitenkin edelleen pääasiassa progahtavamman rokin ystävien iloksi. Uuden uutukaisellaan teosten linja on värikäs ja monipuolinen kuin kiinalaisen hotellin aamiainen, ja kuunteluelämyksiä on vähän jokaiseen makuun, joissa jokin osa miellyttää enemmän, kuin toinen.

Levyn ehdoton kiinnekohta on 26-minuuttinen nimikappale Mindrevolutions, jonka aikana yhdistetään ikään kuin levyn muut kappaleet yhdeksi kokonaisuudeksi. Kappale onkin levyn ehdotonta antia ja käy sellaisenaan pikakurssina bändin musiikista. Tallenne kokonaisuudessaan jättää kuitenkin hieman ristiriitaisen maun. Melodioita ja tunnelmia on jollain tavalla liikaa ja sidokset eivät kenties ole kaikkein parhaiten toisiinsa sopivia, jolloin tilanteesta seuraa valinnan vaikeus. Vahvaa otetta levystä ei kun tunnu saavan oikein millään. Bändin maestrojen, kosketinsoittaja Hans Lundinin ja kitaristi Roine Stoltin kunniaksi täytyy todeta kuitenkin tuotoksen tuoreuden tunne. Päivitykset toimivat tässä ajassa pääasiassa oikein mallikkaasti, eikä vanhan kierrosta välttämättä ole laisinkaan kyse.

Vokalistin ominaisuudessa kuullaan sekä kaksi- että kolmijalkaista kultakurkkua. Patrick Lundströmin tulkinta on sinällään virheetön, mutta ehkä kuitenkin hieman liian säästeliään tuntuinen, kun taas hemaisevampi Aleena tuottaa ilmeikkäämpää tulkintaa eetteriin. Soitinarsenaalia käytetään melkoisesti tasapuolisesti ja toinen toisiaan täydentävästi.

Vaikkakin tietynlainen yllätyksellisyys ilmentää levyn tunnelmia nostaen kokonaisuutta monta piirua paremmaksi, jättää levy ameebamaisen olotilan. Tämä ryhmä kun voi melodisella progellaan osua kuitenkin napakymppiin milloin tahansa. Nyt kokonaisote tuntuu kuitenkin eräänlaiselta improvisoidulta vaellukselta, jossa rönsyjä on hieman liikaa ja selkeä, kirkas polku on kauttaaltaan hieman hukassa. En siis kuitenkaan helly nostamaan tätä leyvä ylimmälle mahdolliselle jalustalle, vaikka hurjaa kiitosta se kautta linja onkin kerännyt. Mutta, mutta: Kaipa, tämä käy.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-29
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.