Shadow Gallery – Room V

Neljännesvuosisadan takaa kantautuvat ensirytmit Shadow Galleryn perustajajäsenien, vokalisti Mike Bakerin ja basisti/huilisti Carl Cadden-Jamesin bändivirityksistä. Tuolloin Sorcerer-nimellä toiminut poppoo otti ensi askelia progressiivisen metallin kenttään Rushin ollessa yksi esikuviaan. 1980-luvun puolivälin jälkeen nimi muutettiin nykyiselleen ja aikaa kului aina kesään 1992, jolloin bändi julkaisi nimeänsä kantaneen esikoislevynsä ja nykyinen kokoonpano muotoutui jotakuinkin paikoilleen.

Uransa aikana myös useissa eri projekteissa levyttäneen bändin jäsenet ovat päätyönantajansa kanssa varsinkin levymyynnillisesti jääneet vuosien saatossa kapuamatta aivan tunnetuimpaan kärkiviisikkoon, vaikkakin musiikillisesti aineksia olisi ollut ja on edelleen kavuta palkintopalleille. Uuden uutukaisellaan orkesteri takoo hyvin Dream Theater/Pink Floyd/Yes -hengessä möyhennettyjä säveliään ilmoille maustaen keitosta monin paikoin melodisen hardrockin kuvioin, joka tehnee musiikista laajemmille kuulijaryhmille helpommin omaksuttavaa. Dream Theater on ollut bändin hemmoille läheisempikin yhteistyökumppani, ovatpahan kitaristi Brent Allman, kosketinsoittaja Chris Ingles ja basisti Cadden-James olleet mukana James La Brien soololevylläkin, vuonna 1998.

Bändin julkaisutahti on ollut jokseenkin hidas, tosin näissä tapauksissa laatu on korvannut määrän, kuten tälläkin kertaa. Jylhän mestarilliset Carved In Stone ja Tyranny, joiden jatkumoa uusi levy on, loivat kaikki edellytykset maailmanlaajuiseen menestykseen ja suosioon, eikä ole missään muodossa hyväksyttävää, ettei bändiä tunneta lähellekään niin hyvin, kuin esikuviansa. Viidennen huoneen kautta tarjotaan edelleen yhtä kaikkien aikojen parhainta progressiivisen metallin orkesteria kaikkien kansojen kuultavaksi.

Kitaran ja koskettimien vahva yhteistyö on luonut pohjan, jossa vahvan ja ilmeikkään vokalisoinnin hallitseva Mike Baker kuorruttaa keitoksen valmiiksi. Kahteen osaan jaettu levy sisältää monta tämän vuoden kirkkaimpiin progressiivisen metallin genren huippukohtiin ajautuvaa teosta. Levyn intromaisen Manhuntin jälkeen seuraavassa massiivisessa Comfort Messä esitellään upeaa duettolaulantaa, jossa taidokkaasta naisvokalisoinnista vastaa neitokainen, jonka nimeä pantataan aina bändin kotisivuja myöten jostakin käsittämättömästä syystä. Meno jatkuu rajulla The Andromeda Strainsilla, joka muistuttaa monin paikoin DT:n nopeampia raitoja. Vow:n kautta esitellään bändin herkkyyden voimaa ja biisi nouseekin upean lopun myötä bändin Comfortably Numbiksi. III-osan loppupuolelta voi aistia viitteitä niin The Who:lta kuin Queeniltakin ja levyn alkuosa päättyy samoihin säveliin, kuin millä alkoikin.

Toisella puoliskolla, osassa IV, noustaan uusiin sfääreihin Yesin hengessä. Lopun viisikko onkin sitten huikeaa kuultavaa. Moni-ilmeinen ja majesteetillisesti etenevä Torn, timanttinen, jopa Iced Earthia muistuttava The Archer of Ben Salemin, kaunis Encrypted, powermetallia lainaava nimibiisi Room V ja täydellinen aamen koko teokselle, Rain pistävät haukkomaan henkejään veteraanien kesäkuntoa ihmetellessä.

Melkein tekisi mieleni jättää antamatta täysiä pisteitä, ettei bändi jäisi lepäämään laakereilleen laajalti kiitosta saaneen albumin kylkeen. Toivottavasti ukot saavat nyt myös levymyynnillistä arvostusta osakseen, että motivoituisivat yhä uudelleen näyttämään, mistä ne kanat pissivät.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2005-07-28
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.