Róisín Murphy – Ruby Blue

Róisín Murphy on kevään kirkkaimpia valopilkkuja ja samalla myös suurimpia yllättäjiä. Vaikka nimellisesti kyse onkin Moloko-neidon soololevystä, on albumi ennen kaikkea kahden tahoillaan ansioituneen taiteilijan säkenöivä kohtaaminen. Taannoin Koneistossakin nokkelan dj-setin soittanut Matthew Herbert huolehtii tuotannosta omaleimaiseen tyyliinsä, luoden määrittelyjä pakenevaa housen ja jazzin fuusiota, joka kuulostaa paradoksaalisesti tarkan koneelliselta ja samalla täysin spontaanilta. Ei ole epäilystä, etteikö kymmenisen vuotta sitten suihkussa lauleskelavasta amatööristä pian tähdeksi noussut Murphy tulkitsisi omaa osuuttaan vastaavalla omistautuneisuudella.

Kuulijalle levy on haastava kokemus. Pop-koukut soljuvat eriskummallisen musisoinnin seassa Björkille ominaiseen tapaan. Vaikkei äänilähteinä ole syntetisaattoreita, levy muistuttaa olemukseltaan kokeellisempaa electronicaa. Teemoissa intiimiys vaihtuu riehakkaaseen tanssittavuuteen silmänräpäyksessä, ja kuitenkin niin helpon luontevasti.Vaikka kappalevalikoima notkahtaakin lievästi muutaman kerran, on materiaali täyttä timanttia alusta loppuun. Murphyn pop-karisma toimii täydellisesti suhteessa Herbertin innovatiiviseen äänimaailmaan.

Ruby Blue on kaunis ja puhdistava kokemus laskelmoidun ja innottoman standardimusiikin seassa. Siinä kuuluu spontaani ilo ja studiotyön riemu. Moniulotteinen musiikillinen hauskanpito on verhottu ajattomaan ja omaperäiseen tuotantyyliin, jolle ei heti löydy vertailukohtaa aikamme pop-maailmasta. Ihana, uniikki albumi.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-24
Arvostelija : Pauli Komonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.