Nick Cave & The Bad Seeds – B-Sides & Rarities

Nick Cave yhtyeineen on kylvänyt pahoja siemeniä kansan keskuuteen vuodesta 1984 lähtien ja ehtinyt julkaista kunnioitettavat 13 studioalbumia. Kuten arvata saattaa, matkan varrella on syntynyt runsaasti materiaalia, joka on päätynyt ainoastaan singlejen b-puolille, sekalaisille kokoelmille tai kylmästi studion lattialle. B-Sides & Rarities on etenkin orkesterin faneille varsin tervetullut julkaisu, sillä harvinaisuudet on vihdoin koottu yksiin kansiin, eikä hintakaan huimaa päätä.

Massiivinen paketti on jaettu karkean tason kronologisessa järjestyksessä kolmeen osaan, joista ensimmäinen sijoittuu 80- ja 90-lukujen taitteeseen. Deannan, The Mercy Seatin ja City of Refugen kaltaisten hittien akustisten versioiden lisäksi levyllä on muutama erinomainen coverbiisi, kuten musiikkilehden kylkiäiskiekolle lätkäisty juopporalli Rye Whiskey sekä alun perin Neil Youngin käsialaa oleva Helpless. Maininnan arvoisia ovat myös lohduttoman kaunis The Train Song ja täysin hirvittävä Cocks ’N’ Asses, jonka viisiminuuttinen kasaribiitti on silkkaa tuskaa alusta loppuun. Vaatii sisua kaivaa esiin tällainen luuranko kaapistaan.

Kakkoslevy vie kuulijan The Bad Seedsin merkkipaaluiksi kohonneiden Let Love Inin ja Murder Balladsin tunnelmiin. Mukana on luonnollisesti joukko kyseisiltä levyiltä lohkaistujen singlejen b-puolia, joista onnistuneimmat ovat Cavelle rakkaassa murhateemassa rypevät Knoxville Girl sekä The Ballad of Robert Moore And Betty Coltrane. Jälkimmäinen on hilpeä yhdistelmä The Curse of Millhavenin vauhdikasta poljentoa ja O’Malley’s Barin pahaenteistä kapakkatunnelmaa. Niille, joiden mielestä alkuperäinen O’Malley’s Bar on aivan liian lyhyt, mukana on neliosainen ja puoliksi improvisoitu radiotallenne kyseisestä kappaleesta. Erikoisemmasta päästä ovat ennen julkaisematon There’s No Night Out in the Jail, jonka piti päätyä australialaiselle kantrimusiikkikokoelmalle, ja Scream 3 -elokuvaa varten tehty sinfoninen versio hittikappaleesta Red Right Hand.

Kokoelman viimeinen levy keskittyy pitkälti Boatman’s Callilta pois jääneisiin kappaleisiin, joista vain osa julkaistiin b-puolina. Varsinkin seesteinen Opium Tea ja mukavan pirteä Come Into My Sleep ovat niin onnistuneita sävellyksiä, että niiden karsiutuminen levyltä on sääli. Myös No More Shall We Part on edustettuna rajoitetussa painoksessa mukana olleiden bonusbiisien ja kahden b-puolen voimin, ja jälkimmäisistä erityisesti Good Good Day olisi tuonut turhankin rauhalliseen albumiin oivallista potkua. Nocturamalta pois jäänyt Everything Must Converge Hammond-urkuineen ja rauhallisine rytmeineen voisi hyvin olla Boatman’s Callin aikaista Cavea, kun taas Nature Boy -singlellä ilmestynyt She’s Leaving You tuo erehdyttävästi mieleen herran tuoreimman albumin.

B-Sides & Raritiesia kuunnellessa kannattaa pitää mielessä, että kyseessä on tosiaankin vain kokoelma b-puolia ja harvinaisuuksia, joskin poikkeuksellisen hyvin toteutettu sellainen. Kaikki kappaleet eivät kuriositeettiarvostaan huolimatta ole erityisen hyviä, eikä ole mikään ihme, ettei joitakin heikoimmista esityksistä ole sisällytetty yhdellekään kolmestatoista levystä. Seassa on kuitenkin koko joukko todellisia helmiä, joita yhtyeen ystävien ei kannata jättää kuulematta. Sitä paitsi ylihintaisiin singleihin verrattuna kyseessä on hävyttömän kätevä tapa täydentää levyhyllyä puuttuvien kappaleiden osalta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-30
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.