Ben Folds – Songs For Silverman

Aikaisemmin Ben Folds Five -nimellä esiintynyt porukka on kutistunut Foldsin trio-kokoonpanon sooloprojektiin. Foldsin musiikki on raikas tuulahdus kitaroiden hallitsemassa populaarikulttuurissa – Foldsin äänen lisäksi pääosissa on piano. Miehen musiikki on piristävää ja rentoa jazzinsukuista virtuoosipoppia, jossa ei pipo päätä kiristä. Lyriikat on väsätty sopiva pilke silmäkulmassa ja instrumentaalista hassutteluakin on luvassa. Kaikesta rentoudesta huolimatta esiin nousee syvään kumartava kunnioitus aivan huikean hienoa musiikkia kohtaan. Foldsia voisi verrata Keaneen pianovetoisuutensa takia, mutta Folds on aidompi, iloisempi ja taitavampi.

Bastardissa kysellään, miksi pitää aina esittää, että olisi oikeassa, vaikka ei asiasta oikeasti mitään tiedäkään. Landed johdattelee Foldsin ihmissuhteiden vaikeuteen, toisin kuin suomalaisilla on tapana, asiat soitetaan duurissa. Pankin räjäyttää viimeistään huikean kaunis Jesusland, jonka aikana voi kuvitella ajavansa läpi hullun Jenkkilän. Välillä tulee olo, että Foldsin biisit toistavat itseään, mutta jokaisella laululla tuntuu kuitenkin olevan oma perusteltu tarinansa. Tuotannollisia kikkoja on vähän, mutta säröbasso sopii pianon kanssa yhteen melko loistavasti. Perussoundi on kuitenkin lämmin ja inhimillinen eli erittäin miellyttävä.

Foldsille on hieman vaikea etsiä vertailukohtaa, vaikka mies ei mitenkään eriskummallinen ilmestys olekaan. Folds saattaa kärsiä pienestä väliinputoajan syndroomasta: liian helppoa jazz-ihmisille, liian jazzahtavaa pullamössölle toisaalta liian iso pilke silmäkulmassa konservatiivisille kuuntelijoille, mutta liian aikuismaista nuorisolle. Jos et kaipaa ainaista sähkökitaraa kokoonpanossa, suosittelen kokeilemaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-18
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.