Silvertide – Show And Tell

Tämä on rokkia, sitä ihteensä. Kansitarra kertoo, että tässä on sexual contentia ja rumaa kieltä. Kevin Shirley on miksannut ja NME hehkuttanut. Silvertide lukeutuu niihin tapauksiin, joissa on palaset juuri kohdallaan ja periaatteessa kaikki valmiudet vaikka mihin. On imago, ulkonäköä, röyhkeyttä, niitä oikeita biisejäkin. Mutta onko mitään kuolematonta tai edes mieleenpainuvaa? Minun mielestäni ei. Taikasormen kosketus puuttuu.

Silvertiden musiikki on hardrockin sukuista rock´n´rollia, josta voi kuulla Aerosmithin, boogierockin ja muun roots-kaman vaikutukset. Porukalla on aika asiallinen laulaja riveissään, ja äijä osaakin kuulostaa parhaimmillaan dekadentilta Jon Bon Jovilta. Lyriikat kertovat naisista ja Les Paulit ulvovat kuin Alabaman punaniskat valomerkin tullessa. Nimiään myöten melkein jokainen tämän levyn biiseistä voisi olla ihan oikea ikivihreä, jota kuunneltaisiin vielä 15 vuoden kuluttua. Mutta jonkinlainen persoonattomuus tai inflaation tunne riivaa Silvertidea kuin keripukki kerjäläistä.

Voi hyvinkin olla, että aika vain on mennyt siinä määrin bändin musiikista ohi, että se saa kunnon vastaanoton vasta joskus myöhemmin. Silloin, kun juurevampi rock on taas muotia. Ikävä kyllä siihen kyllä on varmasti vielä vähän isompi tovi. Jos teillä on ikävä 70-luvun pöhöttyneitä rokuja, tutustukaa ihmeessä Silvertideen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-13
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.