Chimaira – Pass Out Of Existence

Chimairan levy tuli ostettua meikäläiseltä ihan heräteostoksena. Katselin vain levykaupassa, että onpas hienosti tehty kansi (ihmeellinen porahärvelimikälieneekään sokkelossa) ja onpas munakas bändin nimi, joten ostin sitten levyn. Laittaessani kotona cd:n soittimeen, yllätyin aikalailla. Luulin biisien nimien perusteella (lyhyitä sanoja, jotka eivät lähinnä tarkoita mitään ihmeellistä), että kyseessä olisi taas joku uusio- metallibändi, jolla ei olisi mitään sanaa alan konkareiden rinnalla.

No, yllätys oli positiivinen. Chimaira on osittain lähes monotonista paahtamista, osittain sellaista kikkailua, että oksat pois. Oikeastaan Chimaira on Slipknotin teini-ikäinen pikkuveli, joka menee kaikessa pidemmälle. Parissa kappaleessa on sellaisia riffejä, joita kuunnellessa ainakin itse vajosin täysin koomaan, samaa toistavia kuvioita, eräänlaisia “maisemia” maalaillaan aika ahkerasti. Chimaira on vihaista, lähes häiritsevän angstista nopeaa paukutusta, paahtoa, miten ikinä haluaakin asian ilmaista. Joka tapauksessa Chimairalla on ilmeisesti paljon sanottavaa. Mistään poliittisesti suuntautuneesta tai ideologisesta bändistä ei kuitenkaan voi puhua. Oikeastaan koko levy kuulostaa niin karulta miltä kansikin näyttää. Levyä kuvaa tässä tapauksessa hyvin väriyhdistelmä: hopea ja sininen. Uskokaa tai älkää.

Yhteenvetona todettakoon, että Chimaira on positiivista henkeä nu-metal skeneen puhaltava yhtye. Jos pitää lineaarisesta, lähes armottomasta paahdosta, on yhtye tsekkaamisen arvoinen. Limp Bizkit -ihmiset älkööt vaivautuko.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2002-01-18
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.