Lost City Angels – Broken World

Bostonilainen punk-yhtye onnistuu tällä albumillaan sekoittamaan lähes kaikki omat punkerosuosikkini vuosien varrelta. Persoonallisen kuuloinen tuotos on erittäin hyvin sävellettyä ja soitettua musiikkia, joka vielä kaiken hyvän lisäksi saa hyvälle tuulelle. Vaikkakin ajoittain mukana on ahdistavia ja mustanpuhuvia elementtejä, niin kuitenkin sellainen hyväntuulisuus on jatkuvasti läsnä. Ei tämä nyt siis ihan varsinaisesti punkkia ole, mutta eiköhän Mike Ness ja kumppanitkin voida samaan osastoon kuuluvaksi laskea.

Yhtye on luonut vankan kuulijakunnan itselleen vahvalla kiertämisellä, eikä tuo kiertäminen ole ollut mitenkään kuppikuntien jämien vetämistä suoraan mukeista vaan hieman kokeneempien rassien kanssa koluamista. Tämä kakkosalbumi sitten antoi yhtyeelle käyntikortin punkin maailmaan ja samalla yhtyeen faneille jotakin konkreettisempaa, jos ei lasketa niitä onnellisia, jotka ovat yhtyeen päässeet keikalla näkemään. Albumin raidat ovat monipuolisia ja oikealla suhteella kuulijan tajuntaan tarttuvia. Ralleista löytyy kliseenomaisesti jokaisella kuuntelukerralla jotakin uutta ja jälleen eteenpäin puskevaa ainesosaa.

Avausraita Liberation on heti sieltä yhtyeen tarttuvimmasta ja rehellisimmästä rokkimeininkiä sisältävästä päästä. Loistavalla kertosäkeellä varustettu kappale saa jalan liikkumaan, ja rohkeimmilla henkilöillä molemmat. Juuri kun kuvittelin levyn tarttuvimman rallin olleen tuossa, niin laittaa Final Wish vielä paremmaksi. Vokalisti Ron Ragona laulaa sellaisella tavalla, että ainakin minulla nousee hymy suupieliin, ja se on kuulkaa harvinaista. Tekee mieli hoilata mukana, vaikkei edes osaa. Mutta onneksi kukaan ei ole kuulemassa. Kitaristikaksikon Drew Suxx ja Nick Bacon kepeistä tulee nautittavan kuuloisia riffejä ja rumpalin Adam Shaw soittaa perusteellisesti, mutta samalla toimivan yksinkertaisesti.

Noiden kahden mainitsemani rallin lisäksi kannattaa mainita vielä Buried Dreams, jolla tahtia on hieman rauhoitettu. Biisin riffit, soolot ja vokalisointi ovat kerrassaan hienoa kuultavaa. Broken World -kappaleessa tarjotaan punkin lisäksi hieman ska-henkistä riffittelyä, joka on myös erinomainen lisä, tosin jo muutenkin värikkääseen ulosantiin. Ehdoton helmi on kuitenkin Clutching At Shadows, jossa vierailevana vokalistina on Stephanie Dougherty. Vierailevan tähden ääni on sitä luokkaa, että polveni lyövät loukkua varmasti vielä ensi sunnuntainakin, eikä viinalla ole mitään tekemistä asian kanssa. Vannoutuneet punkeron ystävät varmaankin mimmin tunnistavat ja samalla tunnustavat kuuluvan osaksi uuden mantereen punk-kerhoa. 13 kappaletta hyvää fiilistä ja kesäistä tunnelmaa, hakekaa ihmeessä omanne pois.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-09
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.