System Of A Down – Steal This Album!

SOAD:n edellisestä levystä on aikaa jo hiukan yli vuosi, joten ehkä bändi halusi tehdä faneilleen hiukan helpotusta uutta pitkäsoittoa silmälläpitäen tai sitten sitä vain vitutti julkaisemattomien kappaleidensa leviäminen netissä. Senpä takia on levykin pakattu omalaatuisesti omilla kansilla varustettuna. Paperilappu edessä ja takana ja varsin vasenkätisesti vedetty teksti “Steal this album” tussilla kanteen. Koruton ja varsin hauska juttu, jos sen ymmärtää oikein. Mutta se sitten esteettisyydestä, sisältöhän tässäkin on tärkein.

Kappaleiden taso vaihtelee varsin paljon, keskimääräisesti liikutaan jossain debyytin ja Toxicityn välimaastossa. Mukana on sekä poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kantaaottavia kappaleita (Boom, Fuck the system, Mr Jack), että pelkkiä palikkaralleja (Chic N’ Stu, I-E-A-I-A-I-O, 36). Hyvin System of a down tyylisesti siis taas kerran. Mitään kovin yllättävää ja uutta tämä levy ei siis tuo bändistä tykkääville, koska soundit ovat sitä samaa vanhaa ja riffit ovat varsin samanlaisia vanhoihin verrattuna. Joskus on myös sorruttu liikaa yksinkertaisuuksiin. I-E-A-I-A-I-O on esimerkki siitä, että miten todella idioottimaisellakin idealla voi saada varsin loistavaa jälkeä syntymään, kun vain hallitsee homman. Parhaiten levyltä jäävät mieleen Chic N’ Stu mielipuolisuudessaan, Highway song loistavalla kertosäkeellään ja Fuck the system sekoituksellaan mielipuolisuutta ja sanomaa. Ja onhan sitä “fuck the system” -mantraa kiva jankuttaa levyn mukana. Yksikään levyn kappaleista ei ole kuitenkaan huono ja levyä kuunteleekin mielellään ihan vain sen takia, että 2 aiempaa levyä kyllästyttävät ja onhan tässä jotain hauskojakin juttuja käytetty hyväksi kappaleita luodessa. Steal this album on varmasti faneille pakkohankinta. Mikä eniten harmittaa, on bändin debyytin japaniversiossa julkaistun “Marmalade” -kappaleen puuttuminen levyltä.

Itse pidän levyä eräänlaisena välityönä muuten niin loisteliaan bändin historiassa ja siksi en anna täysiä pisteitä (toim.huom. Eipä tuota levyä taideta virallisesti laskeakaan bändin kolmanneksi albumiksi). Pakkohan tätä on silti arvostaa pirusti ja kyseessä kun ei todella ole mikään huono levy, niin tulee tämä soimaan vielä useita kertoja ennen seuraavan levyn saapumista.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2002-12-09
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.