Chaos Infinitum – To Be A God
Koulussa ajan tappamista varten perustettu, pääkaupunkiseudulta tuleva Chaos Infinitum, on toisella demollaan jakamassa kansalle “äijämetallin” ilosanomaa. Sanomaa, joka kantaa ainakin musiikillisesti huomattavan kauas, eikä potikan tarvitse olla edes kaakoimmassa mahdollisessa asennossa. Tämä kolmen biisin demo on soitannollisesti erittäin kypsää ja suhteellisen teknistäkin. Mistään simppeleimmästä mahdollisesta metallista ei ole kyse, ei todellakaan. Jotkut mieltävät teknisyyden hieman matemaattiselle osastolle kuuluvana, eikä tässä hirveän paljoa olla oppitunnilta myöhässä. Toisaalta derivointi-luento on vasta puolessa välissä, joten ihan täysveristä pakettia ei vielä tuolta saralta ole tarjolla.
Vaikutteet, jotka ovat luettavissa poikien biosta, kuuluvat ja ne pystyy jokainen poimimaan sieltä kappaleiden rakenteesta sekä ainesosista. Yksi yhtye esiintyy neljän jäsenen lemppareissa, ja se on tuo derivoinnin mestari naapuristamme. Hieman kieltämättä tuon naapurimme tyylin vivahdetta siellä joukossa on. Kappaleiden rakenteet ovat aika monisäkeisiä, eli aivan ensimmäisenä ei Cahos Infinitumin pitäisi romahtaa. Kitaristikaksikko Dani ja Anssi lataavat tiskiin sen verran asenteellista riffiä, että oikein korvaa hivelee. Ykän bassottelu toimii tukea antavana soittimena loistavasti. Varsinkin To Be a God on osoitus bassottelun ominaisuuksista parhaimmillaan.
Yhtyeen sivuillakin ladattavissa oleva Camouflage on biiseista kaaottisimman, siis siinä positiivisessa mielessä, alun sisällään pitävä yksilö, joka tosin hieman selkiytyy, kun homma lähtee todenteolla liikenteeseen. Silti tuo, jo aiemmin mainitsemani teknisyys, on koko ajan vahvasti läsnä kaikessa soitannossa. Something Must Die puolestaan nostaa tempoa hieman ja suoristaa käyrää, jolla soitanto liikkuu. Vokaleiden ollessa edellistä palaa muremapaa, mutta sisältäen hieman myös puhdasta laulua. Joka tosin ei ole sitä parasta mahdollista, mutta menettelee.
Bändissä on erittäin paljon potentiaalia, ja varsinkin kun ottaa huomioon yhtyeen jäsenten iäkäjakauman. Jakauman vaaka-akseli liikkuu jossakin hujakoilla 17-22. Oikeastaan ainoa heikkous yhtyeen demolla on vokalisointi. Ei sekään nyt varsinainen heikkous ole, mutta hieman monotonista ärjyntä tahtoo olla. Vaikka tosin miehekästä sellaista, niin silti siinä on vielä hieman hiomisen varaa. Aste tai kaksi lisää variaatiota, niin avot. Nuori, tekninen ja jyräävä. Siinä kolme adjektiivia, jotka yhtyeen äänimaailmasta mieleeni jäi ensi kosketuksen jälkeen. Menkää nyt ihmeessä auttamaan kundeja ja tilatkaa demo, ette tule katumaan.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-07
Arvostelija : Jarno Leivo
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]