Plain Fade – Lies, Sanctions And Cruise Missiles

Plainfaden debyytin voisi kiteyttää lauseeseen “Tälläistä tunnelmaa ette tule koskaan kuulemaan YleX:llä”

Oletteko koskaan käyneet Kiasmassa? Siellä oli esillä monta vuotta sitten rivi ruukkuja, joissa oli oma haju sisällä – joku haisi kuselle, joku kukille ja muut ties mille. Sen lisäksi siellä oli joku mehulinko johon taiteilija oli tunkenut omaa verta ja spermaansa ja pistänyt pyörimään. Jotkut kutsuvat tätä taiteeksi, jotkut taiteilijan apurahojen tuhlaamiseksi. Plainfaden debyytistä voisi sanoa hieman samaa, sitä voi päättää kumpaan leiriin kuuluu.

Levy on täynnä erittäin hypnoottista leijuntaa ja ajatuksen siirtäminen instrumentteihin on hyvinkin hämmästyttävää. Oliko tämä se bändi, joka oikeasti soitti alternativemetallia vielä muutama vuosi sitten? Nyt pääsoittimet tuntuvat olevan piano, xylofoni, efektikitara ja erilaiset hälyäänet. Koska paukuttelu ei ole harrastukseni, niin Plainfaden debyyttiin sisäänpääsy on ollut yhtä tuskaista kuin sormilla kuopan kaivaminen, lapiota kun ei ollut käytössä. Patsaitakin voi tehdä moottorisahalla tai taltalla, mutta lopputulos todennäköisesti on hieman erilaisempi. Voi olla etten levyn kaikkia hienouksia tule koskaan löytämään, tai sitten löydän ne vasta kymmenen vuoden päästä, sillä ei benjihypystäkään lähtevää adrenaliiniruisketta voi kuvailla, vaan se pitää kokea.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-21
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.