Viikate – Unholan urut

Viikatteen viides kokopitkä levy yllättää suoraviivaisten raitojensa aiempaa rautalankaisemmalla otteella. Edellinen Surut pois ja kukka rintaan -pitkäsoitto jäi hienoista yksityiskohdista huolimatta hieman etäiseksi, mutta nyt yhtye tekee onneksi paluun lähes kultakantaan. Aivan majesteettisen Valkea ja kuulas -EP:n tasoiseen täydelliseen kokonaisuuteen ei ylletä, mutta kyllä tuoni-iskelmän lähettiläiden on jälleen syytä olla tyytyväisiä kättensä jälkeen.

Levyn alkupää koostuu vauhdikkaasta, mutkattomasta ja helposti lähestyttävästä materiaalista, eikä taso mainittavammin laske myöskään puolivälin jälkeen, jolloin tahti on keskimäärin verkkaisempi. Kappaleiden kirkkainta kärkeä edustavat tutulla kaikukitaroinnilla ja tarttuvalla kertosäkeellä ryyditetty Pohjoista viljaa, Viikatteen prototyyppikappaleen moneen otteeseen levytetyn raidan uusin versio sekä Marko Annalan iloisella rääkäisyllä koristeltu suoraviivainen road song Ajakaa!. Nämä herrasmiehet -teoksen misantrooppinen kertosäe vakuuttaa, eikä kokonaisuutta yhtään huononna Jouni Hynysen lyhyt, mutta vakuuttava, vierailu tunnelmallisen Vesi jota pelkäät -eepoksen loppupuolella. Kiertueillakin yhdessä viihtyvä Kaakkois-Suomen kova kolmikko pitää siis edelleen yhtä. Tavanomaista Viikate-sävellystä tuntuvasti pidempi Autuaat rokkaa onnistuneesti kalmistotunnelmissa, ja viimeistään levyn päättävä ja suorastaan doomahtava He eivät hengitä syleilee kuulijaa haudan kylmyydellä, vaikka saatekirje väittääkin pitkäsoittoa yhtyeen tähän mennessä hauskimmaksi.

Kalle Virtasen laulu on aiempaa rennompaa ja jotenkin kepeän sekä vaivattoman tuntuista, mikä tuo oman perverssin sävynsä surumielisiin teemoihin. Miehen sanoitukset eivät koskaan ole olleet erityisen helposti aukenevia, mutta tuttuun tapaan jo yksittäisistä riveistä voi poimia sinällään osuvaa sanan säilän jälkeä: Tiedon ottaa ja voimat kuluttaa / kun matka kulkee läpi täyttyvien hautuumaiden ja Paras tapa toimia on ystäville kostaa eivät varsinaisesti kasvata pilviin hopeareunuksia.

Viikate on aina suosinut tiivistä julkaisutahtia, mutta se ei ole koskaan himmentänyt yhtyeen tuotosten kiinnostavuutta. Raskaan rautalangan ystävät tuskin pahastuvat, jos nykyisin virallisesti nelimiehisellä kokoonpanolla on tulevaisuudessakin rahkeita levyttää yhtä laadukasta materiaalia lyhyin väliajoin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-27
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.