Bloodlined Calligraphy – They Want You Silent

Bloodlined Calligraphy julkaisi tällä nykyisellä kokoonpanollaan EP:n The Beginning Of The End Strike Force Recordsin alaisuudessa muutama vuosi sitten. Tuolloin kuhina Michiganin hardcore-piireissä oli aikamoinen ja näin alkoi odotus kokopitkän suhteen. Nyt tuo odotus on palkittu, ja mikä on se tapa, jolla palkitseminen tapahtuu. Kerrassaan huikaisevan helmeilevä, sanoisi eräs nimeltämainitsematon reality-tv joukahainen.

Edellisen EP:n myötä bändin itseoikeutetuksi keulakuvaksi astui Ally French, ehkä hardcore-maailman toiseksi lutuisin misukka, mutta siitä lutuisimmasta hieman myöhemmin lisää. Soundi on tällä kokopitkälle hiottu Mike Hastyn kanssa pidempään kuin moni olisi halunnut odottaa, mutta jälki on sen mukaista. Normaalisti en mikään perinteisemmän hardcoren ystävä ole, se kun on jotenkin puuduttavaa jatkuvine mesoamisine ja kaavamaisuuksineen. Tässä on jotakin alkukantaista naisenergiaa, joka tosin saattaa jossain mielessä kääntyä itseään vastaan. Monet saattavat ohittaa bändin juuri siksi, että vokalisti on nainen. Mutta minä en siihen miinaan ajaudu, kenties hieman lisäarvoa levylle tuli naisvokalien myötä. Mutta kyllä yhtye omin neuvoin korjaa potin, ei tämä levyn hyvyys johdu laulajasta, ihan kokonaan.

Raskaita, mutta samalla erittäin ilmavia ja rullaavia riffejä. Vihaisia breakdowneja ja muutama soolo. Siinä oikeastaan kiteytettynä tuo musiikillinen, tai instrumentaalinen puoli. Vokalisointi on se, joka tästä levystä tekee mielyttävän. Ally laulaa todella rouhealla murinalla silloin, kun siihen on aihetta ja välillä puhtaasti. Tosin noita puhtaampia osuuksia on aika vähän, vaikka mielelläni olisin niitä kuunnellut enemmänkin, sillä Allyn ääni on kaunis. Hardcoren sing-a-long-kuoromeininki on lähes kokonaan jätetty tällä platalla vaille osanottoa, mikä on positiivinen asia. Niitä on kuultu jo ihan tarpeeksi.

Kappaleet koostuvat aavistuksen samoista aineksista, mutta mitä muuta oikeastaan hardcorelta voisi odottaakaan. Samat osaset, toisilla eri järjestyksessä kuin toisilla, ja sitten toisilla aina samassa järjestyksessä. Levy kestää sen naftin puolikkaan tunnin, joten tämän kuuntelee mielellään yhteenkin potköön, eikä kappaleita ole ensimmäistäkään liikaa. En tässä nosta kuin yhden kappaleen ylitse muiden ja se on levyn kolmas raita Know When To Hold Em. Ja yksi syy tuohon on aiemmin mainitsemani ykkös- ja kakkoslutuisuudet. Saman aikaan äänessä ovat sekä Ally, että Walls Of Jerichon Cadance Kucsulain. Täytyy myöntää, että tulitus on sitä luokkaa, että pasmat menivät totaalisen sekaisin kun kappale kajareista ulos paukahti. Huh.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-29
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.