Wasara – Meistä On Maa Täysi

Kilven, Viikatteen ja Ruoskan rinnalla suomenkielistä työkaluosastoa edustava Wasara on edennyt toiseen pitkäsoittoonsa Meistä on maa täysi. Edellä mainituista bändeistä Wasara muistuttaa eniten Viikatetta toisinaan jopa ylitseampuvan ankeiden ja ahdistavien sanoitustensa vuoksi. Musiikillisista esikuvista bändin soundiin lienee vaikuttanut eniten Amorphis, jonka sekä melodisen että örisevän materiaalin levy tuo vähän väliä mieleen. Vaikutteita on haettu myös deathin parista, eikä väheksyä sovi Blakesta tutun Aaro Seppovaaran panosta levyn hienojen soundien luojana.

Suuri osa levyn biiseistä rakentuu Wasaralle ominaiseen kaavaan, jossa Antti Åströmin rauhallisen maalailevaan ääneen ja tuimaan kitaravalliin nojaavaa säkeistöä seuraa selvästi tiukempi kertsi. Ykkösbiisi Tulen tuojassa peruskaavaan on lisätty ripaus tunnelmallista haitaria ja Amorphis-tyylistä kansallisromanttista fiilistelyä. Otteita hullun päiväkirjasta puolestaan heittää kehiin entistäkin depressiivisempää meininkiä Mana Manan henkeen, jonka piirteitä erottuu myös sävellyksestä. Eniten Kalevala-sävyjä taas kuuluu Manan maille -viisussa, jonka sanoissa on jotain lyyristä. Biisiä piristää kummasti Seppovaaran rouhea kitarasoolo. Bändin rockaavampaa linjaa edustaa puhtaimmin Ihminen, jossa tarkkakorvainen kuuntelija voi kuulla inan verran vanhan Kotiteollisuuden angstia. Levyn yleissävystä eniten poikkeava on nenän murskaksi paukuttavan mättävä Tunteeton, joka kuulostaa yllättävän tervetulleelta piristykseltä. Tämän jälkeen levy alkaa muuttua puuduttavaksi ja itseään toistavaksi lukuun ottamatta viimeiseksi säästettyä pientä lohtua tarjoavaa Siipesi, suojasi -kipaletta.

Synkistelyn jalo, joskaan ei järin omaperäinen, taito on hyvin näiden wasaramiesten hallussa. Toivosta ei näy edes pilkahdusta Wasaran melankolisessa maailmassa, jossa ei tunneta rakkautta sen paremmin kuin lohtuakaan. Bändin parasta osaamista ovat musertavilla riffeillä terästetyt kauniit melodiat sekä hyvin viritetty tunnelma. Kokonaisuus on kuitenkin aavistuksen sekava, joten kolmea täplää enempää ei pysty antamaan, vaikka ajoittain bändi rynniikin tehokkaasti kuin dieselveturi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-27
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.