Isis – Oceanic: Remixes Reinterpretations

Remix-levyihin suhtautuminen on aina hieman vaikeaa. Diskografisessa hierarkiassa ne ovat sitä alhaisinta kastia, kokoelmia ja livelevyjäkin helpommin täytemateriaalina sivutettavaa tuotantoa. Itse en aikoinaan lainkaan käsittänyt remiksausten merkitystä, etenkään jos kyseessä oli rock-artisti, kone- ja tanssimusiikin puolellahan niillä on kuitenkin jonkinlainen funktio. Minulle remixit merkitsivät aluksi todella mitäänsanomatonta, sinkkujen b-puolille ympättyä turhaketta. Muutaman repivän NIN-uudelleenmuokkauksen ja Björkin mahtavan Telegram-levyn kuultuani aloin tajuta näkemyksellisesti toteutetun dekonstruktion/rekonstruktion taiteellisen arvon.

Remix-touhuun avoimestikin suhtautuvalla lienee Oceanic: Remixes/Reinterpretations –tuplacd-kokoelmassa sulateltavaa. Vuoden 2002 Oceanic-levyn kappaleet on dissektoitu, sekoitettu ja rekonstruoitu todella rankalla kädellä. Pääosa näistä jo viime vuonna kaksitoistatuumaisilla EP:illä julkaistuista remixeistä ovat jonkin sortin kokeellista ambient-huminaa tai maalailua, mutta seassa on myös sekopäistä electronicaa ja trippailua. Täysin oma lukunsa on Mike Pattonin falsetilla hoilottama ”etninen” näkemys Maritimesta.

Asialla eivät ole mitkään pikkutekijät, vaan joukko persoonallisia äänenmuokkauksen guruja. Pattonin lisäksi levyllä kuullaan niin ikään ipecacilaisen The Oktopusin (Dälek) sekä aikaisemminkin Isista remiksanneen Justin K. Broadrickin kädenjälkeä. Isis sai myös Thomas Könerin ja Fenneszin, parin avantgardepiireissä arvostetun eurooppalaisherran, kiinnostumaan projektista. Mielenkiintoisin näistä taideambientversioista on Könerin uudelleen muokkaama Hym, jossa supina ja kuiskinta sävyttää toismaailmaista tilanluontia.

Nerokkainta antia puolestaan edustaa kanadalaisen koneartisti Venetian Snaresin suuntaan jos toiseen heittelehtivä versio The Beginning and the Endistä. Mies on paitsi katkonut kappaleen rytmiikan nykiväksi perversioksi alkuperäisestään myös muokannut Aaron Turnerin murinan ihme mölinäksi. Tämä on surrealistista koneirrottelua parhaimmillaan. Mielenkiintoista on myös se, miten Venetian Snares, Ayal Naorin ohella, on nostanut Maria Christopherin kauniin eteerisen laulun pintaan. Alkuperäisellä Oceanic-levyllähän Christopherin vokaalit olivat lähes huomaamaton taustaelementti.

Oceanic: Remixes and Reinterpretations on hiton hyvä remix-levy, melkeinpä alkuperäisen Oceanicin veroinen paketti. Kokonaisuuteen nähden mukana on kuitenkin liikaa ambient-tunnelmointia. Osa näistä, kuten Destructo Swarmbotsin From: Sinking, to: Drowningista, eivät edes ole kovin erikoisia. DJ Speedranchin jumittava Carry: Like I Will Love Her Forever? (Fuckin’ Die!!!) taas on lähinnä ärsyttävä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-10
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.