Elvaron – The Buried Crown

Ranskalaisnelikko Elvaronin kolmas kokopitkä on tuhti annos progressiivista melodista metallia. Mukana on valonnopeiden kosketinsooloilujen kaltaisia 2000-luvun pippeliprogelle tyypillisiä elementtejä, mutta pääasiallisesti yhtye keskittyy 80-luvun metallista ja jopa thrashista ammentavaan kohtalaisen raskaaseen ja ennen kaikkea hidastempoiseen tunnelmointiin.

The Buried Crownilla yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla Matthieu Morandin huomattavasti Ville Laihialaa muistuttavat vokaalit, seesteinen pianotunnelmointi, kosketinten vanhanaikaisesta tietokonepelimusiikista muistuttava eeppisyys sekä ruhjova kitarointi. Kappalerakenteet polveilevat valtavasti koskettimilla kuorrutetuista thrashaavammista osuuksista täysin rauhalliseen kelluntaan, mutta eri osat pidetään aisoissa rauhallisella ja rutinoituneen oloisella soitolla. Elvaron yltää ajoittain maukkaisiin yksityiskohtiin: esimerkiksi avausraita Warheadin katkaiseva klassinen jousiosuus soi kauniisti ja Sea of Haten kertosäettä voi kuvailla jopa tarttuvaksi. Muinaiset haltiametsät ja samalla Rhapsodyn ja Falconerin rauhallisimman materiaalin mieleen tuova The Heroes’ Tale on vakuuttava päätös levylle.

Yhtye välttelee tehokkaasti tavanomaisimpien kappalerakenteiden käyttöä, mistä valitettavasti tulee myös pieni ongelma. Etenkään levyn puolivälin hajanaisilla raidoilla kuulijalle ei välity yhtyeen visio eikä se, miksi tietyt palat on sovitettu yhteen: kappaleiden rakennuspalikat kuulostaisivat suunnilleen yhtä järkeviltä missä tahansa järjestyksessä. Pikanttien yksityiskohtiensa ansiosta The Buried Crown ei kuitenkaan ole läheskään yhtä uuvuttava kuuntelukokemus kuin pahiten mammuttitaudin kourissa kärvistelleet progelevyt.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-10
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.