Circusfolk – Circusfolk Comes To Town

Ensiksi yhtyeelle plussapisteet supersympaattisista kääreistä, jotka lupailevat tosin enemmänkin jotain reggae-henkistä vääntöä. Kovin erilaista materiaalia tämä Circusfolk kuitenkin on. Vasta vajaan vuoden ikäinen bändi kuvailee soittavansa progepoppia, eikä tuo mikään paha termi olekaan. Pari ensimmäistä assosiaatiotani olivat ehkä Pink Floyd ja joku hennompi jenkkialternative. Aivan asiallisesta vokalistista taas tulee mieleen Deep Insight. Aineksia tähän keitokseen on taidettu hakea niin monesta osoitteesta, että heikompaa hirvittää. Tekisipä mieleni seikkailla hetkisen verran näiden kavereiden levyhyllyjen lomassa.

Circusfolkilla on mieltymystä kikkailla ja olla ennakkoluuloton. Tämä ilmenee esimerkiksi epätavallisina tahtilajeina ja vaihtoehtoisina sovitusratkaisuina. Kitarat maalailevat kuin Radioheadin tuoreemmilla levytyksillä ja rummut seikkailevat jossain Sami Kuoppamäen krapula-aamujen maisemissa. En tiedä, onko Circusfolkin musiikki sitten yleisesti liian poppia, mutta tällaisessa kontekstissa temput tuntuvat välillä ikävästi itsetarkoituksellisilta. Paremmilla soundeilla soiton pienet hienoudet pääsisivät varmasti paremmin oikeuksiinsa, sillä levy kuulostaa jotenkin hassusti seinän takaa soitetulta.

Vaikka tempojen ja tunnelmien radikaalit vaihdokset ontuvatkin, miellyttää etenkin funkin ja kitarapopin välimaastossa venkoileva To The Blackening Sea minua kovasti. Siitäkään ei ole epäilystä, etteivätkö nämä kaverit osaisi soittaa, mutta jonkinlainen filtteri avantgardistisille ideoille olisi ehkä hyvä saada. Jos ensi kerralla purkituksiin lähtisi joku vetämään tuottajan roolia?

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-20
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.