VCR – VCR

Punkia syntikoilla kuulostaa ideana vaaralliselta. VCR ei pelkää ainakaan omaperäisiä ratkaisuja: soundiaan myös termillä ”adventure funcore” kuvaava ryhmä on ladannut EP:lleen varsin originellia energistä rähinää. Päälle kepeät rinnastukset David Bowien, Brian Enon ja Tangerine Dreamin kaltaisiin suuruuksiin niin paketti alkaa vaikuttaa houkuttelevalta.

Tunkkainen äänimaailma iskee ensimmäisenä nyrpeän hifistin vaativiin korviin. Rosoisuus ja spontaanius on paikallaan, punkistahan on kyse, mutta tuotantoon toivoisi ilmaa yleisen sumeuden sijaan. Kitarasektio on siis korvattu kolmella syntikalla, joista bändi revittää perinteistä arpeggio-meininkiä ja koruttomia perusaaltomuotoja. Rumpali ja basisti takovat biittiä sopivan tiukasti. Kuuden raidan kokoelmasta huomion varastaa kivalla melodialla rullaava kolmosraita King And Queen Of Winter.

Sinänsä hauskan idean syntikkapunkista pilaa tuhnuinen autotallisoundi ja koukkujen puute. VCR on kuin sympaattinen C-kasetille yhdellä otolla rykäisty demobändi, joka varmasti kuulostaa nastalta keikoilla.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-13
Arvostelija : Pauli Komonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.