Sergio – Swords

Sonic Youth on indierockin Black Sabbath. Kyseisen newyorkilaisyhtyeen vaikutus vaihtoehtorockin meluisaan kitarailmaisuun on jopa niin ilmeinen, että siihen vertaaminen tuntuu jo kuluneelta, joka paikkaan sopivalta näennäisetevyydeltä. Sergio on varmaan saanut kyllästymiseen asti kuulla Sonic Youth –vertauksia, eikä ihme, yhtyeen Swords-esikoisen perusteella se suorastaan kerjää niitä. Äänimaailma, kitarointi ja välillä jopa laulukin haikailee menneiden vuosien Sonic Youthin perään. Jos kuitenkin hetkeksi unohdetaan, että yhtye S monilta osin muistuttaa yhtye SY:ia, on myönnettävä tämän Kotka-Turku-suunnalla operoivan viisikon olevan varsinainen taituri rakentamaan dynaamisen toimivia ja tyylikkäitä kappalekokonaisuuksia.

Pitkään kypsyneellä Swords-debyyttikokopitkällään Sergio veistää tutuista indierockin ainesosista tunnelmallisia alakulon alhoja, maanisen meluisia revittelyjä ja dramaattisempaa jylhyyttä. Jari Kieloston laulu venyy viekkaasti musiikin mukana lakonisesta toteavuudesta intensiivisen tunteikkaaseen ilmaisuun. Kappaleet vaihtelevat oivallisen petollisesta äkkijyrkkyydestä ja yllätyksellisyydestä mutkikkaisiin, itsensä teennäisesti solmuun kietoutuviin sävelkulkuihin.

Yhtyeellä on myös persoonallista omanlaista otetta, joka ilmenee paitsi mainittuna arvaamattomuutena myös punkina iskevyytenä. Omanlaista kiehtovuutta on myös siinä, miten Sergio asettuu vuoropuheluun indieperinteen kanssa. Esimerkiksi Hugs for the Hungin pastissimaisuuden tuntua hämärretään naurahteluilla ja muilla eksentrisyyksillä. Hitting Water alkaa vahvana perustason indierallina, mutta mahtava loppu antaa kappaleelle aivan oman ilmeen ja sysää sen suoraan levyn kärkikastiin. Näiden lisäksi sydäntä lämmittävät tiheätunnelmainen Demerit, ja yhtyeen kolmen kitaran hyökyaaltoa mahtavasti hyödyntävä Conversation Groups.

Swords on mainioudessaan ärsyttävä levy. Nihkeän levyarvostelijasetämaisesti ilmaistuna, Sergio on tyypillistä tyypillisempää, pahimmillaan Sonic Youth -pastisseja viljelevää indierockia. Intohimoisena vaihtoehtorockin kuuntelijana taas on todettava, että Swords parhaimmillaan sivaltaa juuri siihen hermoon joka aikoinaan sai rakastamaan myös Sonic Youthia ja sen aikalaisia. Sergio soittaa emotionaalisesti latautunutta ja monipuolista rock-musiikkia, jossa maalailevampi ja ponnekkaampi ilmaisu elävät symbioosissa. Mollisävyjen syleily kuuluu myös asiaan, eikä Swordsia voi pitää kovin pirteänä levynä, jos ei kuitenkaan ahdistavanakaan.

Swords on nautinnollinen kuuntelukokemus, mutta amerikkalaisen indien leimaaman kuunteluhistorian kiroamana joutuu kamppailemaan toisaalta sen kanssa, että tämä on kuultu aikaisemmin, ja toisaalta sen kanssa, että Sergio kaikesta huolimatta osaa asiansa, ja soittaa musiikkiaan asianmukaisella intohimolla ja vimmalla. Mielialasta riippuen levy on loistava tai yksinkertaisesti vain vahva lajissaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-12
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.