Pelle Miljoona – Rauhan Aika / Sadepäivän Ihmisiä

Johanna Kustannus on julkaissut uudelleen Pelle Miljoonan 90-luvun vaihteen levyistä Sadepäivän ihmisiä ja Rauhan ajan. Molemmat levyt julkaistiin aikanaan vain c-kasetteina ja lp:inä. Uudelleenjulkaisuilla on mukana myös bonusraitoja, jotka on koottu vanhoista sinkuista b-puolineen.

Sadepäivän ihmisiä esittelee ska-rytmejä ja perinteistä rockia sekoittavan Pellen. Lähes biisi kuin biisi kertoo suomalaisen yhteiskunnan todellisista sankareista, jotka nukkuvat pankkiautomaateissa, joille rehellinen työ ei riitä laskujen maksamiseen, jotka hempeilevät Kallion puistoissa, joita kyllästyttää arkipäivän fasismi, jotka tajuavat olla kiirehtimättä päättömänä paikasta toiseen, jotka kyyhöttävät yksin pimeissä yksiöissään ja jotka ihmettelevät hullua kulutusjuhlaa. Parasta kastia edustavat mukana hoilattava Dazvidania Afganistan sekä Manun ja Harrin symbolisesti nimetyt sankarit. Bonuksina kuullaan vuonna 1988 julkaistu sinkku Liikaa rakkautta/Shangrila. Sen biiseistä ensimmäinen on ska-henkinen tarina miehestä, jolla on liikaa aikaa ja rakkautta. Shangrila puolestaan on hieman eloisampi rock-siivu, jonka nimi kertoo jo kaiken olennaisen biisin sanomasta.

Rauhan aika edustaa melko lailla samaa sarjaa Pellen tuotannosta kuin Sadepäivän ihmisiäkin. Ska on onneksi jätetty enemmän taka-alalle, ja pääosa biiseistä nojaa perinteiseen rock-kaavaan. Kokonaisuus on kuitenkin aavistuksen sekava, sillä mukana on ripaus bluesia (Kosminen blues) ja kantriakin (Gringo ratsastaa jälleen). Myös sanoitusten skaala on melko laaja, Pelle kun kertoo välillä ihmisen erkaantumisesta luonnosta, mäkihyppääjän kännisekoiluista, v-mäisestä pomosta, erämaan vaeltajista ja onpa mukana myös tarinaa oudoista unista. Parhaiten mieleen jää nimibiisi Rauhan aika, jossa kuulijaa muistutetaan siitä, miten onnellinen hänen on syytä olla, kun on saanut elää rauhan aikaa. Lapsuuden kesän sanoma (vapaasti sanottuna: älä kiirehdi suotta kylmään maailmaan, sillä siellä ehtii kyllä hyvin pettyä niin moneen asiaan) kolahtaa. Bonuspalana kuullaan vielä Oma koti, joka on Kun kevät taas saa pohjoiseen -sinkun (1989) b-puoli.

Molemmat kiekot on varmasti tervetulleita monelle lp-soittimettomalle Pelle-fanille, jotka saavat revittyä esiin näistä epäilemättä vielä paljon minulta huomaamatta jääneitä puolia. Joka tapauksessa 90-luvun taitteen Pellen tuotanto edustaa minulle sitä osaa hänen tuotannostaan, jota vielä pystyy kuuntelemaan – toisin kuin nykyistä ska-reggae-hörhöilyä. Parhaat levynsä Pelle teki kuitenkin jo 70-luvulla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-19
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.