Emma Rugg – Isolated Impression

Brittiläinen Emma Rugg on vielä varsin tuntematon laulaja-lauluntekijä, mutta veikkaanpa että tuo seikka muuttuu ennen pitkää. Vähän päälle parikymppinen Rugg hankki kannuksensa katusoittajana ja kiertämällä pubeja bändin kanssa. Kokemusta piisaa siis nuoresta iästä huolimatta ja näkemystä sitäkin enemmän. Reipas tee-se-itse-asenne välittyy muustakin kuin sävellystyöstä. Tästä esimerkkinä niinkin yksinkertainen seikka kuin promolevyn lähettäminen suomalaiselle verkkolehdelle käsinkirjoitetun saatteen kera. Ei siis ole kovin yllättävää sekään, ettei Rugg lähtenyt etsimään julkaisijaa tälle kahden vuoden takaiselle Isolated Impression -debyytilleen, vaan perusti sitä varten oman levy-yhtiönsä, Indreamsin.

Nainen ja kitara. On suorastaan hämmästyttävää miten paljon Emma Rugg saa tästä yksinkertaisesta konseptista irti. Tietyssä mielessä Ruggin musiikki on hyvin perinteistä, mutta silti niin tuoreen kuuloista. Joni Mitchell, Ani DiFranco, Jewel, Aimee Mann ja Cat Power – nämä tunnetut ja osin vaikutusvaltaisetkin nimet tulevat korkeintaan vivahduksittain mieleen, mikä kertoo jo todella paljon tämän nuoren naisen lahjakkuudesta.

Ruggin lauluääntä voisi kuunnella päivät pitkät. Se venyy vahvasta määrätietoisen naisen ilmaisusta runotytön herkkään värinään ja Ruggin itse laulamansa taustat ja stemmat paitsi kuulostavat mahtavilta myös tuovat musiikkiin soundillista täyteläisyyttä. Vähiten tuotettu, vain yhdellä lauluraidalla pärjäävä In Your Universe vihjaa puolestaan Emma Ruggin kuulostavan ilman studioteknologisia apuvälineitäkin upealta.

Ruggin musiikki osuu jonnekin radiokelpoisen lauluntekijämusiikin ja riisutun folkahtavan tunnelmoinnin väliin. Albumin kruunaa nimensä mukaisesti täydellisyyttä edustava Picture Perfect. Kuusi minuuttia emotionaalisesti ja fyysisesti liikuttavaa kaihoa ja puhdasta särötöntä kauneutta, tämä on niitä lauluja, joita kuunnellessa hurmio valtaa kehon, kylmät väreet juoksevat pitkin selkää, maailma pysähtyy ja… ja… äh. Ymmärrätte pointtini. Levyn yhdeksän muuta kappaletta ovat mainioita ja vain muutamalla on taipumus jäädä mielikuvituksettomasti paikalle rullaamaan. Kaksi bändillä vahvistettua poppailu poikkeavat mielekkäästi levyn yleislinjasta ja viitosraita A Prelude to the Endissä on jopa hitintynkää.

Harvoin törmää näin hunajaisesti korvia hellivään kauneuteen. Ainoastaan sanoitukset jättävät toivomisen varaa. Lähinnä kaipuusta ja rakkaudesta kertovissa lauluissa on rehellisyyttä ja tunnetta, mutta omaperäisempi, vangitsevampi tapa ilmaista tämä sanallisesti olisi vahvistanut kappaleiden vetovoimaa pykälällä ja tehnyt tästä levystä mestariteoksen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-06
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.