Islaja – Palaa Aurinkoon

Islaja on yhtä kuin Merja Kokkonen, jonka soittoa ja laulua on voinut kuulla mm. Avaruden ja Kemiallisten ystävien yhteydessä. Tätä ennen Islaja on myös julkaissut yhden levyn nimeltä Meritie. Kytkös edellä mainittuihin yhtyeisiin kuuluu Islajan laulua taustoittavissa vapaamuotoisissa äänikudelmissa, jonka kaltaisia on kutsuttu milloin metsäfolkiksi milloin psykedeeliseksi free-folkiksi. Tällaisen luokittelun mukaan Islaja olisi siis eräänlainen forest folk -singer/songwriter. Moisen genrehirvityksen sijaan tuntuu luonnollisemmalta puhua unenomaisen utuisesta, akustispohjaisesta musiikista, jonka keskipisteenä on hauras, mutta kauniin runollinen laulu.

Islaja kuulostaa hyvin uniikilta. Levyllä voi kuulla perinteisiä soittimia kitaroista pianoon, uruista saksofoniin ja huilusta erinäisiin kilistimiin ja perkussioihin, mutta niitä käsitellään ekspressiivisyyttä painottaen, soitannon oletetusta oikeaoppisuudesta välittämättä. Sävellykset pysyvät vain vaivoin koossa, jos ollenkaan, mutta musiikkiteoreettisesti looginen rakenne ei olekaan tässä pyrkimyksenä, vaikka seassa on myös koherentimpaa ilmaisua. Mielenkiintoista onkin se, kuinka oivallisesti musiikki risteilee hälinäpohjaisen äänikudonnan ja selkeän melodianmuodostuksen välillä. Tämä on aluksi varsin hämmentävää, mutta jos antautuu tunnelman ja äänitekstuurin vietäväksi, avautuu Islajan musiikki rikkaan antoisana ja vapauttavana.

Levyä kuunnellessa ei koskaan tarvitse ole täysin ymmällään, sillä Islajan herkän kuulas laulu on opastavana punaisena lankana alati mukana. Tekstit ovat runoja, tai oikeastaan unia, joiden kuvastoon eläinhahmot, puut ja kasvit kuuluvat olennaisesti. Kaikessa unenomaisessa surrealismissaankin Islajan sanoitukset ovat äärimmäisen puhuttelevia. Ne puhuvat tunteen kieltä. Itse haltioiduin parhaiten Uni pöllönä olemisesta -kappaleen sadunomaisesta tunnelmasta. Teksteistä löytyy myös selkeää sanomaa, josta esimerkkinä upea, nimensä veroinen Rohkaisulaulu:

Sinulle on opetettu että maailma on luotu tällaiseksi, ja että sinun pitää tyytyä siihen
Mutta jos tahdot voit valloittaa takaisin oman elämäsi
Jos haluat niin se tee se tee…

Islajan musiikki huokuu luonnonläheisyyttä ja kiehtovaa mystiikkaa. Siinä on kiireetöntä soljuvuutta ja orgaanista monisäikeisyyttä, joka sekä pistelee että hyväilee. Lumoavimmillaan Islaja on kuin luonnonhenki – ikuinen, muuttumaton ja immuuni kaikenlaiselle esteettiselle problematisoinnille. Islaja vaan on, eikä voisi kuulostaa muunlaiselta. Tätä illuusiota ylläpitävä lumovoima kuitenkin häilyy ja katkeilee. Yksi syy siihen on, että Islaja ei aina ole onnistunut sovittamaan tekstejään musiikkiin sopivaksi sulavan luonnolliseksi virraksi. Laulu kuulostaa paikoin hieman väkinäiseltä ja joskus musiikissa on, vapaamuotoisen luonteensakin huomioon ottaen, täysin päämäärätöntä haahuilua. Epätäydellinen rikkinäisyys on toki osa Islajan musiikkia, kuten jännite klassisen kauneuden ja avantgardistisen muodottomuuden välillä, mutta kauttaaltaan mielekäs ja koskettava Islajan levy ei ole.

Palaa aurinkoon on kaikesta huolimatta erikoislaatuinen ja vaikuttava levy, johon on vaikeaa noin vain uppoutua. Suosittelen kuitenkin tarttumaan haasteeseen. Musiikkiin pääsee parhaiten sisään kuulokkeilla nautittuna, jolloin se kietoutuu hitaasti kuulijan ympärille, eikä helpolla päästä irti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-24
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.