Sir Elwoodin Hiljaiset Värit – Varjoja, Varkaita Ja Vanhoja Kuvia, Osa 2

Saiskos luvan?

Sir Elwoodien pitkän historian toinen kokoelma-albumi alkaa Tangolla. Piti oikein tarkistaa, että onko biisi Elwoodien omaa tuotantoa, sillä jostain pulpahti mieleen hatara mielikuva siitä, että olisin kuullut Juicen esittävän saman viisun. Noh, biisi on Elwoodien tekemä. Tangon siivin matkaammekin sitten Torkkelinmäkeen, missä sitten se Torkkelinmäki lieneekään. Biisistä tulee elävästi mieleen wanha elokuvamusiikki jostain viidenkymmenen vuoden takaa. Sen verran letkeä meininki Torkkelinmäellä on. Kierittyämme alas Torkkelinmäeltä saammekin tutustua Kekkoseen ja sen ajan suht’ punaiseen politiikkaan veli itänaapurin puolella. Kekkosta kehutaan mielin määrin ja mikäs siinä, mutta älkää tehkö Manusta samanlaista veisua. Kekkonen kuitenkin oli mies paikallaan…

Ja mitäpä en keksi Vuokses Sun? Siinäpä vuoden kysymys. Tästä biisistä ei oikein ota selvää, onko aihe uskonnollinen vaiko traagisromanttinen. Jokseenkin kyllä vaaka tällä kertaa kallistuisi tuonne uskonnolliselle puolelle.

Nouskaa vaunuun, nyt lähdetään matkaan, Pohjanmaan vuoret odottavat näkijäänsä. Niin, eihän siellä Pohjanmaalla mitään vuoria ole, tämä onkin omassa korvassani kielikuva kuoleman lähestymisestä. Pohjanmaan vuorten jälkeen saammekin tutustua maailman kauneimpaan maalaistyttöön, joka on tullut maalta Helsinkiin ja jota näyttää ahdistavan vähän joka mutkassa. Lyriikasta saa mielikuvan, että Maailman kaunein maalaistyttö on joku julkkis.

Kevät tulloo ja Kollikissa mouruaa kevättä rinnassa. Baarista kotiin tukkihumalassa tämä kollikissa hiipii horjuen, katulampun kanssa keskustellen. Sellaistahan se tuppaa aina välilä olemaan itse kunkin kohdalla.

Oletko ollut koulussa se tyyppi, joka valittiin vähän joka leikkiin ja peliin viimeisenä, jolle aina naurettiin ja jota kiusattiin? Sellainen on Johnny Ö. Koulusta puheenollen, kuka oli Tolstoi? Venäläinen kirjailija, joka ainakin biisin mukaan oli 48 vuotta naimisissa ja sinä aikana kerkesi saaman 13 lasta. Oi niitä aikoja…

Mitä liikkuu naisten mielessä? Taas hyvä kysymys, johon vastauksen ehkä tarjoaa Tyttöjen päiväkirjat. Tai sitten ei. Yksinäisyys on yksi maailman julmimmista vitsauksista, jolle joko voi tai ei voi tehdä jotain. Unelmia, unelmia ja vielä kerran unelmia liikkuu yksinäisen mielessä. Suurin unelma on se, että joku voisi rakastaa yksinäistä sielua. Unelmista siirrytäänkin luontevasti intensiiviseen fantasiaan, jossa ollaan aina ja joka paikassa läsnä. Päivän lause on: Sua seuraan. Seuraamisen jälkeen todetaan tyynesti, että valhetta on kaikki laulut maan. Lasinen vuori mitä luultavammin kertoo suhteen alkuhuumasta ja siitä, kun vähän ajan päästä tajutaan, ettei se toinen ollutkaan mikään unelmien prinssi tai prinsessa.

Pettymysten jälkeen onkin hyvä hypätä matkaan, Bussi 17 odottaa. Jos olet kovinkin siveellinen niin nouse kyytiin silmät kiinni. Bussissa istuu mies ilman vaatteita! Onkohan Messukeskuksella Erotiikkamessut…? Tai sitten Itä-Pakilaan on rakennettu hullujenhuone.

Niin… kaikille lienee tuttua se, että exä soittaa joskus keskellä yötä kännissä kuin käki ja viimeiset sanat ovat aina Soitan taas. Seuraavan päivän krapulassa onkin hyvä siten suunnata rantaterassille täysikuun valoon jossa yllättäen törmää erittäin mielenkiintoiseen naiseen. Jospa se entiselle soittelu tästä sitten loppuisi? Minä ja täysikuu kertoo hetken huumasta joka, ellei muuta, vie ainakin järjen ja… noh jätetään sanomatta. Mutta tanssitaitoa se ei ainakaan vie, sillä sitten valssataan komeasti Kuutamovalssi. Valssin jälkeen rokataan letkeästi viimeinen biisi. Rock ‘n’ Roll valottaa rokkarin sielun- ja käytännönelämää hivenen verran.

Sir Elwood vie kuuntelijan tällä albumilla nerokkaasti tangosta rokkiin. Albumilla on elwoodmaisen letkeä, rauhallinen ja seesteinen tunnelma, joka kummasti laittaa todellakin kuuntelemaan. Ja korva tarkkana saakin kuunnella, osa Elwoodien lyriikoista kun on vaikeaselkoisia.

Levyä kuunnellessä herää kuitenkin kysymys, miksi ihmeessä kokelma numero kaksi julkaistiin? Ensimmäinen kokoelma kun oli niin täynnä niitä iskeviä, kaikkien tuntemia biisejä, että tämä kakkonen kyllä jää kirkkaasti ykkösen varjoon.

Levyllä on mukana myös DVD, keikkatallenne Tavastialta vuodelta 1999. Mikäli haluaa kuulla samaan syssyyn niitä tutumpia viisuja, kannattaa katsoa DVD, muuten se ei eroa juuri mitenkään muista livetaltioinneista.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-16
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.