Sydän, Sydän – Auto

Maaliskuu 2005 oli paitsi poikkeuksellisen kylmä kevätkuukausi myös harvinaisen väkevä suomalaisen vaihtoehtorockin kannalta. Kometan ja Kuolleiden Intiaanien debyyttien lisäksi tuolloin ilmestyi myös Sydän, sydämen ensimmäinen täyspitkä julkaisu, Auto, joka näki päivänvalon Johanna Kustannuksen kautta.

Sydän, sydämen piti alun perin tehdä ”Itä-Helsingin raskas levy”, mutta yhtye ottikin takapakkia ja palasi perusasioiden äärelle. Nelikko kielsi itseltään särön ja muiden efektien käytön kokonaan. Sähkökitaraakaan ei levyllä juuri kuulu. Viis teknologian avulla tuotetuista tehosteista, kaikki tarvittavahan on jo valmiiksi olemassa! Kaikuisa äänimaailma löytyy tietenkin asianmukaisen kaikuisesta tilasta, talouspaperirullan holkki on mitä mainioin filtteri ja flangerin saa aikaiseksi heiluttamalla pahvinpalaa mikin edessä. Juuri niin!

Käsityöläisasenne ja kotikutoinen kekseliäisyys ansaitsee aina kunniamaininnan, mutta soundilliset innovaatiot kantavat harvoin kovin pitkälle yksinään. Onneksi Sydän, sydämen luovuus kuuluu myös sävellystyössä. Autoa voisi kuvailla akustiseksi hevilevyksi, jossa Alice in Chains -henkinen poljento ja lauluharmoniat kohtaavat suomalaisia perinteitä reippaasta kansanlaulusta vaihtoehtorockissamme tavattavaan omalaatuiseen nyrjähtäneisyyteen. Levyllä vallitsee kokonaisvaltaisen kiero tunnelma, joka vaihtelee ahdistavasta vinksahtaneeseen, hauskasta kaihoisaan ja herkästä rokkaavaan. Pimein esitys on ehdottomasti Ei voi olla totta kansantanhuineen ja ”do re mi fa so la” -osineen. Iskevämpää osastoa on hevimpänä versiona tutumpi Suu auki, sekä Suu kiinni, joka on vain nimellisesti jatke edelliseen. Huonoa kappaletta ei pitkällisenkään seulonnan jälkeen levyltä löytynyt.

Hämärät sanoitukset tukevat tunnelmaa ja painuvat usein pään sisälle kummittelemaan. Niissä on spontaania maanisuutta ja fragmentaarisuutta, joka ilmenee sekä itsetarkoituksellisena häröilynä että oivallisempana sanailuna. Mukana on toki myös koherentimmin muotoiltua tekstiä, parhaimmillaan a-haa elämykseksi asti. Jätös- ja jäteaiheinen Paskaa sisältää varsin herkullista pohdiskelua:

Veikkaan, että kärpäset arvuuttelevat, kuinka paljon paskaa suuhun mahtuukaan.
Pottu kumisinkin muuntuu ruskeaksi mössöksi.
Purkka, kolikot ja kasvin siemenetkin säilyvät.

Laulupuoli on kauttaaltaan loistavaa ja hyvin persoonallista. Erityisesti huomionarvoista on se, kuinka kitaristilaulaja Tuomas Skopan suusta omituisimmatkin virkkeet kuulostavat kiemurtelevaisine laulumelodioineenkin jotenkin luonnollisen loogisilta.

Sydän, sydämen Auto on liki täydellinen menopeli. Se on vaikuttava yhdistelmä omalaatuista äänimaailmaa ja eriskummallisia, mutta tarttuvia sävellyksiä. On poikkeuksellista, että nuori yhtye kääntää jo esikoislevyllään asiat päälaelleen, ja pakottaa puristamaan itsestään uusia ulottuvuuksia. Se puoliakustinen levyhän tehdään perinteisesti vasta sitten, kun on muutama rokkaavampi peruslevy alla. Levytetty Sydän, sydän poikkeaa täysin yhtyeen hurjasta live-alter egosta, joka mekastaa särön ja performanssin voimin. Kehotan tarkastamaan bändin molemmat ilmentymät, sillä Sydän, sydän on ehdottomasti tämän hetken jännittävimpiä suomenkielisiä rock-yhtyeitä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-12
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.