Magellan – Symphony For A Misanthrope

Jaahas, tämä bändi edustaakin sitä never heard -osastoa, ja kun hilpaisee kotisivuille, käy ilmi, että Symphony For A Misanthrope on pumpun kuudes julkaisu. Albumin avausraidasta mieleen juolahtaa wanha kunnon Lucassenin Ayreon. Sen verran “sekopäinen” lyhyt progepätkä se on.

Toisen viisun aikana kuuntelijan hermoja sitten koetellaankin suht uljaasti. Why Water Weeds? meinaan kestää ja kestää ja kestää … Biisillä kun on pituutta roimat 8.31 minuuttia. Vokalistin, Trent Gardenin ääni on jotain Ozzyn ja Phil Collinsin väliltä, mikä tekee biisistä erittäin tuskallisen kuunnella. Onhan tämä viisu taidokkaasti rakennettu, mutta se ei todellakaan pelasta sitä, että biisi on liian pitkä. Seuraava biisi osoittaakin sitten viisautta. Wisdom kun on ihan normaalin mittainen.

Wisdomista palaammekin sitten totaaliseen pälliyteen. Albumin neljäs biisi, Cranium Reef Suite kun on kunnon maratoni. Tämän nälkävuosiviisun pituus on järkyttävät 18.05 minuuttia, ja sitä kuunnellessa tuntuu, ettei biisi lopu koskaan. Tämä, jos mikään, on aivan liian pitkäkestoinen progerenkutus, ja tekisikin lähinnä mieli antaa cd:lle lentotunti. Jos jo ensimmäisen kahden minuutin aikana korvat puutuu ja silmissä on lasittunut katse, niin kuvitelkaapa huviksenne mikä olotila on kun biisi vihdoin ja viimein lähenee loppuaan.

Piano Intermission sitten onkin vähän päälle kahden minuutin mittainen, nimensä mukainen pianopimputuspätkä, joka hilpeydellään lähinnä ärsyttää. Sopisi hyvin Aurinkokuninkaan hovitanssiaisiin. Doctor Concoctor yllättää positiivisesti jyhkeällä alullaan, mutta valitettavasti jälleen kerran vokalisointi pilaa koko biisin. Laulajan ääni kun on ärsyttävää määintää koko ajan.

Vihdoinkin viimeistä viedään… Every Bullet Needs Blood on tavanmukaista samassa linjassa menevää progeilua, joka ei yllätä ollenkaan missään mielessä.

Paska on paskaa, mutta paskallakin pitäisi olla rajansa! Tämän albumin kannesta saa hienon lasinalusen ja itse cd:n voi vaikka ripustaa marjapuskaan pitämään varikset ja muut tiput poissa. Tosin tehokkaampi tipuntorjunta saadaan aikaan, kun tämän albumin laittaisi soimaan repeatilla sinne puskien juurelle. Naapurirakkaus kyllä kärsii siinä vaiheessa.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-08
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.