Ruoska – Radium

Kenellekään Ruoskan uutta materiaalia kuulleelle ei liene jäänyt epäselväksi, että aiemmin lyijynraskaana tunnettu bändi on nykyään metallitermein kuvattuna lähinnä alumiinia. Raskasta kitaraa toki löytyy yhä sieltä täältä eikä biiseissä edelleenkään käsitellä kepeitä tai iloisia asioita, mutta homman ydin on muuttunut. Eikä Ruoskan muutos kohti koneiden tehoon luottavaa ja mukamas-rankkaa metallipoppia miellytä ainakaan allekirjoittanutta.

Avausraita Veriura antaa valitettavan hyvän kuvan koko levystä: se kun on tehokkaan täsmällistä ja kliinistä teknopoppia, jossa ei ole juuri muuta positiivista kuin Patrik Mennanderin selkeä artikulointi. Levyn ainoa ei tahattomasta komiikasta johtuva hauskuus kuullaan Herraa hyvää kiittäkää -veisussa, joka toistaa hyvin samannimisen virren kaavaa. Kiitettävää yritystä tarjoavat myös Kiiraslapsi, jossa kitara kuuluu riittävän hyvin, ja Käärmeenpesä, jonka melodia viettelee ja tarinassakin on yritystä. Ilman pilaavia konesoundeja biisi toimisikin varsin hyvin. Sama pätee Tuonen viemään ja levyn parhaaseen kappaleeseen Isän kädestä, jonka levolliseen yleisilmeiseen ja niskalaukaushenkisiin sanoituksiin on hyvä päättää koko levy.

Radiumin positiivisia puolia paremmin jäävät mieleen sen heikkoudet, joista suurin on liiallinen Rammsteinin ja Turmion Kätilöiden kopiointi. Ja mikä pahinta, mielleyhtymiä syntyy välillä jopa Scooteriin. Etenkin Irti ja Narua matkivat turhan suoraan Rammsteinia niin toteutuksiltaan kuin sanoituksiltaankin. Pahin ylilyönti taas on Multaa ja loskaa, jossa Mennanderin tulkintatyyliä ei yksinkertaisesti voi ottaa vakavasti. Niin ikään muun muassa Ruman virren erittäin kätilömäiset sanoitukset himmentävät kuvaa Ruoskasta innovatiivisena ja uutta luovana bändinä.

Aina kun bändi uusiutuu radikaalisti, kuulijakunta jakautuu muutosta vastustaviin konservatiiveihin ja uudistuksiin myötämielisemmin suhtautuviin liberaaleihin. Ruoskan tapauksessa kuulun konservatiiveihin, sillä tällaisenaan bändi ei tarjoa korviani miellyttävää kuunneltavaa, toisin kuin vielä edellisten kiekkojen aikaan. Sinänsä bändin uusiutumisessa tai kone-elementtien ja metallin yhdistelyssä ei ole mitään vikaa; uusi Ruoska ei vain ole riittävän omaperäistä. Toisaalta livenä uudetkin biisit saattavat kuulostaa paljon siedettävimmiltä, mutta se jää vielä nähtäväksi.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-25
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.