Myon – Ghost In Paradise

Myon on oululaisten, jo aikuiseen ikään ehtineiden miesten rock-yhtye. Bändi soittaa 80-lukuvaikutteista hard rockia / heavy metallia ja tekee sen hyvin. Ensi kuulemalta Ghost In Paradise saattaa vaikuttaa hivenen tylsältä, mutta jo toisen kuuntelukerran jälkeen totuus iskee kuin miljoona volttia – kyseessä on vuoden paras suomalainen heavylevy!

Myonin musiikillisia esikuvia lienevät yhtyeet kuten Saxon, Dio ja Iron Maiden. Ghost In Paradiselle kuullaan siis melodista, suoraviivaista, melko hidastempoista heavya, kirkasäänistä laulantaa ja tarttuvia kertosäkeitä. Levylle on kuitenkin ujutettu hienoja yksityiskohtia ja jopa progressiivisia hetkiä. Simppeliltä vaikuttava levy osoittautuukin tarkemman kuuntelun jälkeen varsin monipuoliseksi. Levyn rauhallinen tempo (keskimäärin n. 120 bpm) on jo nousta kompastuskiveksi, mutta onneksi väliin on sijoitettu pari nopeampaakin rallia tasapainottamaan kokonaisuutta. Hyvä esimerkki Myonin nopeammasta biisistä on hieman helloweenmainen Follow The Sign, jonka sanoitukset painottavat, että jokainen on oman onnensa seppä.

Yleisesti ottaen lyriikka Ghost In Paradisella on tyypillistä sankariheviä. Kappaleiden aiheet liikkuvat mm. historiassa ja mytologiassa. Albumin kenties parhaassa kappaleessa, Tournamentissa, ritarit satuloivat hevosensa ja ratsastavat taisteluun kuningattaren puolesta. Kornia? Kenties, mutta ei sen kornimpaa kuin sanoitukset populaarimusiikissa yleensäkään. Tuskinpa kukaan vakavalla naamalla kuuntelee palatsissa asuvien rap-artistienkaan tilitystä siitä, kuinka sydän sykkii aina Harlemille. Musiikin takia allekirjoittanut heavy metallia kuuntelee, ei imagon tai trendien.

Ghost In Paradisella ei varsinaisia heikkouksia ole. Levy on tuotettu hyvin, muusikot ovat taitavia ja ennen kaikkea biisit ovat todella hienoja. Vaikka albumia on selvästi hierottukin pitkään ja hartaasti, ei ylituottamisesta voida puhua. Bändillä on tyylitajua ja ylilyönnit on onnistuttu välttämään. Ainoa hivenen häiritsevä tekijä on hetkittäin ”erikoisen” kuuloiset kosketinsoittimet. Oletan kuitenkin, että tarkoituksena on tietoisesti ollut välttää tuota power metallille tyypillistä ”pillerihumalainen cembalo” –soundia.

Sanomattakin on selvää, että pussihousuhevin ystävät eivät tätä levyä puolta minuuttia pidempään kuuntele. Sen sijaan en hetkeäkään epäile, etteikö levyn parissa viihtyisi jokainen vähänkin melodisesti hevistä pitävä. Allekirjoittaneelle Ghost In Paradise tarjosi erittäin tervetullutta vaihtelua power metal –massaan. Loistavaa!

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2002-12-17
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.