Atem – Pedon Laulu

Suomalainen Atem jatkaa kuudennella omakustannelevyllään folkilla ja grindilla maustetun death metalin veivaamista. Kansanmusiikkivaikutteet, puhtaat kuorolaulut ja akustiset osuudet toimivat tälläkin kertaa hyvin ja tuovat muutoin hieman tasapaksuun möyrimiseen reipasta lisäpotkua. Tyyliä vaihtelemalla kappaleisiin onkin saatu runsaasti eri sävyjä, mutta samalla levyä vaivaa parin vuoden takaisen Vihaolemuksen suurin ongelma: lukuisat vaihdokset leirinuotiokitaroista ja mörkötunnelmista raakaan deathiin ja matalaan grindmurinaan on sovitettu liian heikosti yhteen. Lopputulos on sekametallia, jossa riittää kuunneltavaa pitkäksi aikaa, mutta tarttuvuus hukkuu sekaviin kappalerakenteisiin.

Toinen ihmetyksen aihe on huono tuotanto. Edelliseen levyyn verrattuna äänimaailma on tukkoinen, omituisella tavalla diskanttinen ja kuuntelua hyljeksivä. Tuntuu aivan siltä kuin lopputulos olisi tahallaan lyöty kompressorin ja vääränlaisen stereoefektin läpi. Dataraidalla oleva video Vihaolemuksen kappaleesta Kun mennyt murtuu kuulostaa jo soundiensa puolesta julmetusti murhaavammalta ja toimii paremmin kuin yksikään Pedon laulun kappaleista.

On sääli, että Atemin uutukainen peittyy näin pahasti huonon toteutuksen ja laiskan sovituksen alle. Yhtyeen olisi aika tehdä linjanvetoja musiikkinsa suhteen ja päättää, onko kyseessä folkahtava deathbändi vai kaikkea sieltä täältä ammentava yhtye. Nykyinen malli ei jatkuvassa sekavuudessaan nimittäin toimi, vaikka seasta kultahippuja löytyykin.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-15
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.