Jori Hulkkonen – Dualizm

Jori Hulkkosta voisi jo tituleerata kotimaisen elektronisen musiikin todelliseksi veteraaniksi. Uusi albumi on miehen seitsemäs. Dualizm tuo Hulkkosen ilmaisuun jälleen uusia sävyjä, mutta palaa samalla juurille. Hulkkosen musiikilliset ensirakkaudet, 80-luvun syntikkapop, Detroit-tekno ja acid house, ovat hyvin vahvasti läsnä, limittyen modernimpaan deep houseen ja ambientiin. Kappaleiden tunnelmat ovat kauniin melankolisia. “Täydellisyyteen ei pyritä, vaan se on lähtökohta”, väittää maailmaa ahkerasti dj- ja livekeikoilla kiertävä Hulkkonen. Löytyykö kunnianhimolle katetta?

B-luokan scifiltä kuulostava intropätkä varastaa kuulijan huomion välittömästi. Ihmetys ei suinkaan laannu rauhallisen pianonsoiton astuessa kuvaan. Nick Trianin hillityn tyylikkäät vokaalit täydentävät levyn ensimmäisen varsinaisen kappaleen, Sciencen, hienoksi tunnelmoinniksi. Ei ihme, että uusissa promokuvissa Hulkkonen poseeraa flyygelin ja klassisen acid-pulputtimen TB-303:n äärellä. Suora viesti kypsemmän oloiseen tyyliin siirtymisestä? Ensivaikutelman mukaan kyllä. Kuten monen tanssimusiikkitaustan omaavan muusikon tuotannossa, myös Hulkkosella kompastuskivi löytyy usein hitaampien tempojen pohjalta tehdyistä raidoista. Sciencen jälkeiset biisit Some Distant Memory ja Styrkkarit Laukee Taas ovat yksinkertaisesti sisällöltään liian suppeita.

Dualizmin ehdoton kliimaksi rakentuu viidennen ja kuudennen raidan ympärille, Lo Fictionin muodostuessa yksinkertaisen toimivien syntikkariffien varassa kerrassaan upeaksi pop-kappaleeksi, joka myös havainnollisimmin ilmentää Hulkkosen intohimoa 80-luvun tyyliin. Levyn loppupuoli edetään vaihtelevasti, pääosin tavara on nokkelaa, mielenkiinto kuitenkin katoaa ajoittain ja raidat jäävät toistamaan itseään.

Dualizm on parhaimmillaan terävintä Jori Hulkkosta koskaan. Lukuisten vokalistivieraiden valinnat ovat onnistuneita, eikä levy muodostu liian hajanaiseksi tai epäloogiseksi. Deep housesta on siirrytty entistä selkeämmin Detroit-teknon ja elektrodiskon suuntaan, joita yhdistellään mitä moninaisimpiin teemoihin. Albumi on erinomainen, mutta ajoittainen yksitoikkoisuus estää sitä muodostumasta puhtaaksi täysosumaksi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-04
Arvostelija : Pauli Komonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.