50 Cent – The Massacre

50 Centiä kuunnellessa on hyvä muistaa, että hänen kohdallaan ei ole kysymys enää musiikista vaan ilmiöstä. 50 Centin suosio ei perustu laadukkaaseen hiphoppiin, vaan räppärin ympärille syntyneeseen imagoon ja sen hallittuun käyttöön.

50 Centissä yhdistyvät kaikki ne piirteet, jotka kaupallisesti menestyvältä räppäriltä edellytetään. Hän on kovia kokenut katujätkä ja entinen huumekauppias, joka on noussut parrasvaloihin suoraan kaduilta tekemällä paljon töitä musiikin eteen. Pisteenä iin päälle 50 Cent muistaa aina välillä mainita, että häntä on ammuttu monta kertaa.

The Massacre –albumi jatkaa samoilla linjoilla kuin debyyttialbumi paneutuen vielä astetta enemmän katuelämään ja katu-uskottavuuden keräämiseen. Egoa pönkitetään tuhdisti koko levyn ajan, eikä lyriikoiden pohjalta jää edelleenkään epäselväksi räppärin kiinnostus rahaan, naisiin ja aseisiin.

Albumi on musiikillisesti vielä astetta tylsempi kuin edeltäjänsä Get Rich Or Die Trying. 50 Centin flow’lle sopivat parhaiten tarttuvat klubitaustat kuten C. Stylesin ja Bang Outin tuottama Disco Inferno. 50 Centin laulun sävyttämä flow on ponneton ja laiska, joten se tarvitsee tuekseen eteenpäin rullaavan rytmin, ennen kuin elementeistä muodostuu edes siedettävää hiphoppia.

Dr. Dre näyttää tuottajana oivaltaneen varsin hyvin 50 Centin flow’n asettamat vaatimukset ja rajoitteet, mutta ei kykene tai uskalla tehdä omaperäistä ja oivaltavaa jälkeä. Lialliset kokeilut tai tyylin muutokset voisivat karkottaa kuulijoita, mikä olisi 50 Centin kaltaiselle kaupalliselle hiphopartistille katastrofi.

Myös Eminem hoitaa tuottajan virkaa muutamassa kappaleessa. Hän on räpätessään enemmän omassa elementissään kuin työskennellessään sämplerin ja rumpukoneen parissa. Eminem vierailee riimittelemässä itse tuottamassaan Gatman and Robbin -kappaleessa, joka on todennäköisesti seuraava levyltä lohkeava radiohitti.

Albumilla on yli kaksikymmentä kappaletta, joista ainoastaan muutamat kestävät useamman kuuntelukerran. Hetkittäisiä kohokohtia lukuun ottamatta albumi on täytebiisejä pullollaan ja väistämättömän tylsää kuunneltavaa.

50 Cent ei ole muuttanut musiikkiaan edellisen albumin jälkeen, mutta ilmeisesti hän ei ole sitä yrittänytkään. Jos raha kerran kiinnostaa, ja kun jo entuudestaan tietää kuinka sitä tehdään, niin miksi ihmeessä muuttaa kertaalleen toimivaksi havaittua formaattia?

The Massacre ei jää albumina hiphopin historiaan, mutta se pönkittää ilmiötä nimeltä 50 Cent. Albumin hurjat myyntiluvut osoittavat, että 50 Centin ensimmäisen levyn myötä syntynyt suosio ei ollut sattumaa eikä hän ole tähdenlento. 50 Cent on tullut räpbisnekseen jäädäkseen – halusimme tai emme.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-31
Arvostelija : Panu Hietaneva

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.